Nyt on niin paljon kirjoitettavaa tänään, että blogiin ei riitä rahkeet. Aamulla viimeistelin Kalevan kolumnin ja piiiiitkästä, piiiitkästä aikaa onnistuin tuhoamaan tekstini, hävittämään taivaan tuuliin. No liuskallinenhan sitä vain oli, mutta ei kun kirjoita uudelleen, sijoittele sanat somaan ja sujuvaan järjestykseen toistamiseen.
Sitten Manuaalin, meidän opiskelijaoppaamme päivityshommaa. Ja sitä päivitystähän taas on! Olen viimeisen kymmenen vuoden ajan sanonut opiskelijoille (ja itselleni) että tämä on tällainen siirtymävaihe. Yliopistoelämä on viimeiset kymmenen vuotta ollut yhtä ylimenovaihetta ja tahti vain kiihtyy. Siis päivitystä piisaa…
Ja sitten iltapäivällä iski vielä ihan uskomaton huki: minun on kirjoitettava opetusportfolioni. Olen tehnyt sen viimeksi vuonna 2005, jolloin väitöksen jälkeen amanuenssin virkani muutettiin virallisesti opetusviraksi elikkäs lehtoriksi. Siis ei ole enää portfolio ihan ajantasainen.
Mitäs jos laittaisikin portfolioon vain todennattavat meriitit ja diplomit ja suoritetut kurssit ja sitten laittaisi linkin tänne Temmattuun: ”Kattokaa sieltä. Sieltä näette että minusta on mukava opettaa, että se vie hitosti aikaa, että olen taas talven aikana kehitellyt kaikkea uutta luennoille jne… ” Että eikö muka käy noin? No ei sitten. Siispä jatkan oikean portfolion tekemistä ja hiljaa mielessäni mietin, että miksi ihmeessä suostun tähän! Miksi ihmeessä!!
Huomenna ehkä jotain mukavampaa …