Siitä on melkein 18 vuotta kun menin kampukselle, lapset aloittivat tarhauran ja minä jatkoin äitiysloman (ja kotihoitojakson) keskeyttämää amanuenssin uraani. Olen ollut melkein koko ajan samassa työhuoneessa. Kirjastossa olin vähän aikaa tutkijankammiossa, samoin naapurikäytävällä ja sitten yhdessä välissä olin hissan laitoksella vuoden ”Maailmanhistorian laboratoriossa” (= kahden tutkijan yhteishuone) – silloin apurahakaudella väikkärinteossa. Mutta joka tapauksessa minulla on ollut rutosti aikaa kerätä pöydille, seinille ja hyllyihin kirjoja, papereita, mappeja, diplomeja, astioita(!), kukkia, tauluja (karttapeilitaulua ei voinut ottaa pois; seinässä kamalat jäljet, kiinteistöhuoltoon ei saa kertoa), liinoja, muistivihkoja, laatikoittain muistiinpanoja, lamppuja, joulukynttelikkö, karttaputkia, karttoja …
Työhuone tänään aamulla ja töistä lähtiessä .. haikeaakinhan tuo purkaminen oli…
(klikkaamalla suurenee)
Jokaisella kunnon yliopistonlehtorilla on kaapissaan kahdet varakengät, napinompeluvälineet, hiuslakka, kaksi hammasharjaa, pienen sivuapteekin verran flunssa- ja allergialääkkeitä, about 20 vuotta vanha haastattelunauhuri, ainakin 100 korppua (ei syötäviä…), opiskelijoilta saatuja kortteja, pari lippaallista dioja, ja kalvoja (, niitä oli monta laatikollista! Aika ennen PowerPointia!), lämmin villapusero, pari huivia, hiusharja, rillien pesuaineet, parfyymi, avattu keksipaketti, Elovena-pusseja ja kaikenlaista pientä tilpehööriä yllin kyllin. Mm. erilaisia tarralappuja, postikortteja ja lyijykyniä museoista.
Ajattelin, että Suomen tieteenhistorian lähteistöön ei tule ammottavaa aukkoa, vaikka vihdoin raskinkin pistää paperinkeräykseen vanhojen käsialojen -luennon muistiinpanot, Iin seurakunnan takseerausluetteloiden kopiot, väitöskirjan käsikirjoituksen lausunnolla käyneen version, tutkimuspäiväkirjan ensimmäisestä tilaushistoria-projektistani, emeritus-edesmenneen proffan Algerian lomalta lähettämät kortit, tutkimusluvat Kemiyhtiön arkistoon … ja jätesäkillisen kaikkea muuta tähdellistä.
Tänään oli siis työhuoneen pakkaus 15 kopiopaperilaatikkoon ja pariin isoon muuttolaatikkoon. Pehtoori tuli töistä vastaan ja avuksi roudaamaan tuon kaiken kotiin. Toin kotiin myös pokkaamani Humanistin Maljan, ja koetin hyräillä jotain lätkäjoukkueen ”poika pääsee kylpyyn” -biisiä ja vihjailla, etteikö se olisi sellaisen kotiutumisjuhlan aika, mutta ei moiseen mies ryhtynyt. Eikä myöskään rientänyt nikkaroimaan palkintokaappia pokaalia varten, hmph! Tupisi vain jotain kun tyydyin tässä vaiheessa jättämään muuttokuorman autotallin lattialle ilmoittaen, että puran sitten joskus. Minullahan on nyt aikaa…
Huomenna vielä tietokoneen alasajo ja erinäistä byrokratiaa, saatesanat Manuaaliin, avainten luovutusta, muutama sovittu miitinki, ja se on siinä.
Nyt olisi pistettävä puutarha juhannuksenviettoon, tytär onneksi tulee kavereineen tänne talonpitoon, ja pakattava mökille. Kuinkahan kauan siellä ollaan: maanantaiksi ei tarvi tulla töihin!
Tuota lähdön tunnelmaa on vaikea edes kuvitella – itsellä kun on noussut jo vuodenkin mittaisesta pestistä lähtiessä pala kurkkuun viimeisiä heippoja sanoessa. Toisaalta lähtöihin liittyy aina myös iloa ja helpotusta. Ja sinähän tulet vielä takaisin!
Kuulostaa kyllä kadehdittavalta tuo viimeinen lause. Nautihan täysin siemauksin olostasi!
”Yliopistoista halua muualle töihin.” (HS 21.6.)
Ja edelleen: ”Uusi uljas yliopisto näyttää pikemminkin huojuvalta ja hataralta ladolta, jonka tukipilareista isännät eivät näytä haluavan pitää huolta.”
Tekee mieleni sanoa, että siltä vähän vaikuttaa.
Kun ”poika” nyt tulee kotiin, niin oletko ajatellut työllistää sitä HIFK:n 1982-83 SM-liigamestarien (jääkiekko) tavoin?
Mitenkö? Saat arvata.
Katri, lähdössä on uuden alku. Mutta olen minä tätä lähtöä jo kyynelehtinyt – moneen kertaan täälläkin todennut että haikea, kyynelten läpi katsottu työpäivä on takana. Vapulta lähtien melkein joka päivä joku opiskelija käynyt heippaamassa, halaamassa, lähtemässä… Ja tänään lähden minä… Enkä aio kyynelehtiä – enää. 🙂
Koivu, löysit sitten taas enemmän kuin osuvan sitaatin kommentiksi. Tästä(kin) on kyse.
Nyt jäi vaivaamnaan tuo HIFKin juttu. En yhtään tiedä…
Hifkiläiset keittivät ”pojassa” nakkeja saunan kiukaalla voiton juhlassaan.
Sinun tyylisi sopisi esim. parsan kypsennys – jos panet ”pojan” töihin.
:-D, siis tämä tuolle edelliselle! Pitkäaikainen kollega totesi keväällä, kun selvisi, että syksyllä emme ole enää samoissa töissä ja pohdin omien papereiden ja tavaroiden siivoamista, että ”noin 17.7. on sinulle sopiva päivä!” Tästä täytyy pitää kiinni.. Haikeutta ei voi estää, mutta ei tarvitsekaan! Kyllä tärkeistä asioista luopumiselle pitää antaa niille kuuluva sijansa.
Koivu, parsan kypsennys kiukaalla pokaalissani? Ehkei kuitenkaan. Pysti on kunniapaikalla Festassa. Muistuttaa , miksi ehkä kannattaa palata yliopistoon.
Juuri paistoimme poro-grillimakkarat Myötätuulen takassa ja piccolokuohuvat juhlistavat kesäloman alkua. Hyvä päivä tänään.
Skaidi, pidä kiinni tuosta asenteesta. Kaikki ajallaan, tunteet kohillaan. Nyt minullakin haikeus jo hiipumassa: Lappi tekee tehtävänsä, kuten tiedät. Jos sää suo, huomenna kohti Otsamo-tunturia.
Sää näyttää varsin hyvältä Otsamon retkeä ajatellen tänään. Huikeat näköalat on sieltä kyllä joka suuntaan.
Tuulispääjärvi Inarin lähellä on myös kiva ”kahvinkeittopaikka”. Monia vuosia sitten – juuri juhannuksena – lähdimme sinne makkaranpaistoon ja kahvinkeittoon, ja vasta siinä lähtöpaikalla huomasimme, että esikoisella oli jääneet kengät kotiin! (Varmaan johonkin hiekkalaatikon reunalle..) Hyvin pääsi polkua avojaloinkin..
Nyt suuntaamme isompaa järveä katsomaan ja tarkistamaan, oliko Topelius oikeassa kirjoittaessaan ”hein’ ajalla sen sulaa jää, kun kesä Lappiin kiirehtää..” Sulalta se minusta on kyllä näyttänyt jo pitemmän aikaa.. Hyvää juhannusta!
Skaidi, jo vain soli hyvä keli.
On sinulla aika reipas esikoinen…
Liekö Topelius Inarilla koskaan itse käynyt. Tiedä häntä. Kauniilta – ja todellakin sulalta – se tänään näytti.
Juhannusta sinullekin!