Ei, ei täällä ole helle, eikä täällä ole edes paistanut aurinko tänään. Mutta ei täällä myöskään sada, eikä ole itikoita. Täällä on poika ja täällä on mies. Eikö siinä ole jo paljon, mitäpä sitä muuta osaisikaan toivoa. Että olisi vielä tytärkin, mutta eihän sitä kaikkea voi saada kerralla.
Mukava päivä on ollut. Nukuttu, syöty, patikoitu, pihapiirissä touhuttu.
Laanilassa käytiin Piispanojan tulistelupaikalla ja Prospektorin kaivoksella.
Sama reitti kuin vuosi sitten (klikkaile sinne tästä) helatorstaina, keli vähän eri. Hyvä oli kävellä.
Kulleroitakin oli, ja Maisalle uintipaikka.
Mökillä pehtoorilla kirja niiiiiin kesken, ettei ulos malta, ja ”jonkunhan se on listaa seurattava”. Perinteinen radio Novan juhannnuslista piti miehen nojatuolissa. Me pojan kanssa puronrannassa nuotiopaikalla. Istuskeltiin ja oltiin. Kuulen itseni nauravan ja selittävän, missä kohtaa olisi sopiva paikka koiralle. … minä joka en koirista paljon piittaa, pelkään enemmänkin. En sano ääneen, mutta muistan, että pari viikkoa ja poika lähtee armeijaan, meidän kuopus. Olen hiljaa, välillä. Sitähän ei moni usko, että osaan. Osaan minä. Jotta tämmöinen juhannuspäivä.
Tuo Laanila-Piispanoja-Prospektori on ollut meillä yksi vakiohiihtoreiteistä jo pitkään; sopii hiihdettäväksi myös varsin pienten lasten kanssa, ja yleensä Piispanojalla on jo pakko pitää evästauko.. Siihenhän uusi kota sopii mitä mainioimmin! Sen edeltäjää eli ”Wanhaa Savustajaa” ei ole ikävä. 🙂
Uusi kota olikin hieno, samanlainen uusi on tuossa meidän ”naapurissa” Rönkönlammella.
Meidän juniori sen verran iso jo ettei tarvinnut evästellä tuolla patikkareissullla. 🙂
Kaikenlainen reissaaminen ja retkeily tosiaan helpottaa, kun lapset vähän (tai enemmänkin..) kasvavat. Mutta kummasti sitä vaan sopeutuu lasten kanssa kulkemiseenkin. Eipä siinä oikein vaihtoehtojakaan ole. Paitsi jättää lähtemättä. (Se on siis se huonompi vaihtoehto.. 🙂
Rönkönlampi kaipasi tosiaan myös uusimista. Kaunis paikka sekä kesällä että kevättalvella!
Meilläkin on aina kuljettu lasten kanssa. Vauvoina jo viety Lappiin, vauvoina viety Helsinkiin. Ja vuoden ikäisenä jo ulkomaille. Hyvin ovat mukana kulkeneet, ovat aina tykänneet reissaamisesta, ja toisin kuin monien muiden muksut, meillä ovat myös pitkillä automatkoilla viihtyneet. Vieläkin muistelevat lämmöllä Euroopan reissuja ”ja parasta oli kun oltiin eksyksissä”. Mistähän se kertoo? 🙂