Väliaikatietoja

Nyt ollaan siinä tilanteessa lakkiaisten suhteen, että klikkailen säätiedotuksen auki tunnin välein. Eikä se nyt ihan parhaalta tällä hetkellä näytä. Argh!!! Arvatkaapas moneksiko meille on kutsuttu vieraita… ja onko laskettu sen varaan, että oltais pihalla.

Meillä kun on sisällä menossa pientä kalustamistouhua – juniorin muutettua tyhjenneestä huoneestaan on tarkoitus tehdä (pehtoorille :)) telkkarihuone  ja olohuonetta mööbleerata toimivammaksi (se on aina ollut tämän huushollin huonoiten ”toimiva” huone). Ajattelimme että samapa tuo jos vaikka lakkiaiset tulee ja muutokset ovat siis pahoimmillaan ”vaiheessa”. Nyt sitten tilanne on se ettei ole ei entistä, ei uutta,  – – joten laskemme edelleen sen varaan, että oltaisiin pihalla, mutta mutta… No jollei voida olla niin sitten ollaan sisällä vaikka on vaiheessa…

Muiltakin osin no panik:
– koko perheellä on juhlaan kamppeet, yo-lakkia myöten
– töissä pientä helpotusta, ja ihan mahottoman hyvä juttu, että helatorstai on tällä viikolla. Perjantain aion yksinkertaisesti vain olla pois töistä. Lintsaan. Tosta vaan.
– olen käynyt hammaslääkärissä (implanttia ei voidakaan asentaakaan ennen elokuuta) ja kampaajalla. Molemmat olisi pitänyt tehdä on lakkiaisia tai ei. Mutta kuitenkin.
– liinat on katseltu valmiiksi, siliteltykin
– leipomukset ovat suunnilleen vain koristelua ja kuorrutusta vaille valmiina pakkasessa. Systeri kävi äsken jelppaamassa ja tekaistiin tuosta noin vain vielä kolme manteli-omenakakkua.
– ja askartelun mestari sisar toi myös tarjottaviin ”nimikyltit”. Kauniit ja hienot. Sellaiset, joiden tekemiseen meitsin hermo ei koskaan riittäisi. Ei koskaan.

Tarjoilu vastannee hyvin kysyntään, mikäli on uskominen vastauksiin joita tuli asettamaani kyselyyn: 80 % vastanneista piti nimenomaan suolaisista … Niitä meillä nyt sitten tarjolla. Klikkaamalla suurenee.

Juotavien osalta pehtoori on huolehtinut autotallin jääkaapin täyteen Kuusenkerkkä-kuohuvaa (alkoholiton), limppareita, kivennäisvesiä  ja viinejäkin. Ja sitten juhlamalja! Tulin tuossa sydäntalvena tokaisseeni, – vahvasti epäillen, mutta kovasti muuta toivoen, ettei meillä mitään lakkiaisia tänä vuonna ole, mutta JOS ne ovat, niin meillä tarjotaan sitten aitoa samppanjaa, eikä tyydytä mihinkään kuohuviiniin.

No talvilomaviikollahan kävimme sitten Ranskassa asti perehtymässä samppanja-alueen tuotantoon (alla kuvasarja maaliskuun ekan maanantain aamupäivältä). Epernayssa ja Reimsissa testailimme ja totesimme kelpo samppanjoiden maksavan siellä saman kuin Suomessa erinomaiset kuohuviinit, joten toiveikkaana asetettiin Pol Roger´n pihalla rekka valmiiksi odottamaan YTL:n tuloksia.

Nyt kun tulosten saaminen meni näin viime metreille asti, ei sitten Pol Rogerille soitettukaan ja annettu lähtökäskyä, vaan soitinkin Haaparannan Systembolagetiin ja tilasin sinne samppaajaa. Tytär ajoi sitten tänään mökiltä Haaparannan kautta kotiin. Näin meille saatiin suht edullista aitoa kuohuvaa ja meksikolaiset saivat samalla bongattua Ruotsinkin tällä Suomen reissullaan.

Eilen olivat mökillä keskineet lähteä käymään Jäämerellä! Norja on meidänkin esikoiselle uusi maa, ja ”oli jotain älyttömän hienoa, ja ennen kokematonta”. Onneksi en tiennyt heidän ”pyrähdyksestään” ennen kuin myöhään iltasella, kun olivat jo turvallisesti takaisin Hangasojalla. Hieman olisi jo saattanut huolettaa…

Tytär on viikossa ajanut Oulu – Helsinki – Oulu – Saariselkä – Jäämeri – Saariselkä – Haaparanta – Oulu. Alkaa jo lähennellä meitsin ennätystä (jollei ole jo melkein ohikin): vähän esikoista vanhempana ajoin linja-autolla Oulu – Helsinki – Oulu – keikan vajaassa vuorokaudessa. Aamuviideltä lähdin kaupungintalon edestä, vein bussilastillisen kaupungin virkamiehiä ja -naisia  Helsinki-Vantaan lentokentälle ja ajoin (yksikseni, tyhjällä dösällä) takaisin Ouluun, jossa olin ennen puolta yötä. Ei enää onnistuisi.

________________________

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

-’