Tarkka ajoitus kahden sateen välissä, kakkujen teon ja kanditöiden arvostelun välissä: kymmeneltä lähdin lenkille. Sateen jälkeen ja ennen seuraavaa. Olen iloinen, että jätin iPodin kotiin. Linnut lauloivat, korvanappimusiikkia ei todellakaan kaivannut. Tuoksu hyvä, eikä siitepölyallergia vaivannut. Alkukesän kaunis vehreys. Liikkumisen ilo.
Ja mitä kaikkea vakkarilenkkipolullani olikaan!
Kuvat – ainakin osa niistä – suurenevat klikkaamalla.
Vauvaetana.
v
Ja viimeisenä kuva, josta pidän kovasti.
”Taivas putoaa”
Värit ovat vahvat, tunnelma kaikesta huolimatta seesteinen. Etualan heinät hopeisena, kultaisena…
Ne vievät ajatukset tulevaan, valoon, pois varjoista.
Kuvakooste kertoo, että lenkkisi on ollut RETKI. Retkeily kannattaa aina!
Vauvasi koko? Kuoren halkaisija 5- 7 mm? Kenties napakotilo, Discus ruderatus, tai täplänapakotilo, Discus rotundatus. Jos näet puutarhassasi vauvaa 4-5 kertaa suuremman, pyöreämpikuorisen lehtokotilon (Arianta arbustorum), poista varmistin aseestasi ja kutsu pehtoori paikalle. Salaattisi ovat vaarassa!
Koivu, minun lenkkipolkuni ei ole kovin pitkäkään (4 km?) mutta siinä on monenlaista maisemaa ja näkymää, ihan retkeilynä en osaa tuota viikonloppujen tepasteluani pitää. Mutta ehdottomasti olen samaa mieltä että retkeily kannattaa aina.
Vauvaetana oli juuri tuollainen puolisenttinen, tosi pieni. Täytyy tarkkailla pihan ”etanaistoa” ja olla varuillaan. Pehtoori on kyllä siinä minua parempi.