Siinä vaiheessa
1) kun istuu kokouksessa ja katsoo kahdeksaa kollegaansa ja kuuntelee heidän sanomisiaan ja alkaa rakentaa mielessään muistipeliä: miettii, ketkä olisivat pareja jos olisivat muistipelin kortteja. Olisiko kehonkieli (minä-ainakin-istun-kädet-tiukasti-rinnuksilla-jokaisen-uudistusasian-kohdalla) ratkaiseva tekijä? Tai jos pareja olisivatkin ne, jotka sanovat vähän joka asiaan, että hyvä idea, mutta saisinko vielä sanoa ja sanomisellaan kääntävät alkuperäisen ”hyvän idean” päinvastaiseksi. Entäs eivätkö nekin olisi pari, jotka eivät sano kahden tunnin kokouksessa yhtään mitään (vapaaehtoisesti ainakaan) ja jotka koettavat koko ajan olla kuin eivät olisi olemassakaan. Tai jos parit tulisivatkin kaljuista, alkavista kaljuista, kaunishiuksisista ja mitäänsanomattomista hiuskiuhkuroista?
2) kun laskee lukukaudessa vielä luettavana olevien opinnäytetöiden ja artikkeleiden sivumääriä
3) kun työyhteisössä ihminen (mask.), jota olet aina pitänyt neutrina ja jonka olet ajatellut ajattelevan itsestäsi samalla tavoin, sanoo että oletpa tänään kaunis ja että tuo jakku pukee sinua (vaikket ole yhtään sen kummoisimmissa vermeissä kuin normaalistikaan)
4) kun ”Sulkeuduttuaan ympyrä on ummessa” (Merimaskulainen sananlasku, ettekö tienneet että on? – outoa :)) luennoin huomenna ”kotiyliopistossa” ensimmäistä ja viimeistä? kertaa onnikkaliikenteen historiasta. Olen luennoinut siitä Helsingissä, vastikään Tampereella, vuosikymmeniä sitten Turussa, museoyhdistyksessä, Kuusamon kesäyliopistossa, Ylivieskan kansalaisopistossa, mutta en koskaan ennen omassa pestissäni. Huomenna luennoin. Hassua.
…
Siinä vaiheessa joku asia on muuttunut tai muuttumassa. Nyt on enää vain mietittävä, että onko muutoksen suunta myötäinen vai vastainen?
Ihailen ja ihmettelen taitoasi vangita asioita ja tunnelmia. Kaiken kukkuraksi tuo merimaskulainen sananlasku. Päivieni pelastaja, lämmin kiitos.
Muutoksen mukana tulee aina uusia, tuntemattomia mahdollisuuksia, vaikka suunta ei olisikaan heti-tässä-ja-nyt myötäinen > vastaisenkin kautta löytyy uusi, ennestään tuntematon myötäinen ja mahdollisuus, joka ei tullutkaan heti.
Maanläheinen miete samanmoiselta kestosuosikilta:
”Katso naavaa puun taa,
tutki tuulen suuntaa,
se on pohjoinen
tiukka mutru huuleen,
selkä vastatuuleen,
kestät kyllä sen…”
Inkeri, voi kiitos! Onko minulla tuollainen taito? Olisipa! Merimaskulainen sananlasku on kulkenut mukanani lukiovuosista lähtien. Sain kahdelta ystävältäni, joista toisen kanssa tulin sitten avioituneeksi, nimipäiväkortin (Eemelin päivänä, nämä nuoret miehet kun erinäisistä syistä kutsuivat minua Eemeliksi) ja siinä oli tuo monimerkityksinen merimaskulainen sanonta, joka todellakin on hyväksi koettu kaikkien näiden vuosien aikana.
Taije, ”vastaisenkin kautta löytyy…” luulenkin että juuri tuosta on kyse. Toivotaan niin.
Koivu, ”Minne tuuli kuljettaa” tuo onkin ihana! Katri-Helenan ääni soidessa tutkin tuulen suuntaa… ja taidan tempautua myötäisen tuulen mukaan. 🙂