Tennareista! Ainakin pentuna tiesi siitä, että on kevät, kun sai uudet valkoiset tennarit (kollaasin oikeassa alanurkassa meillä veljen kanssa. Kuva suurenee klikkaamalla), ja sai testata uuden jätskimaun. Tai ainakin sai jätskiä. Nyt on uudet tennarit, ja uutta jätskiä.
Ilkka Lappalaisen kolumnissa Kalevassa todettiin tennareista …
Tennarit olivat kovaa huutoa. Niiden piti olla valkoiset. Ehdottomasti valkoiset. Kaikilla kun oli. Vaikka eivät ne kauan valkoisina säilyneet. Juuriharjalla ja mäntysuovalla jynssättiin vähän väliä, jotta saatiin alkuperäistä väriä näkyviin.
Tennareiksi kutsuttiin matalia, varrettomia, nauhallisia, kumipohjaisia ja farkkukankaisia tossuja. Maksoivat vain kympin tai jotain. Markoissa.
Juuri noin se meni. Nyt ei vain ole Nokian valkoiset kympin tennarit, vaan on kultaiset, pyöreäpohjaiset citytennarit. Maksoivat enemmän kuin kympin, mutta löytyi meitsin kokoa! Ah, onnea! Nyt tuntuu keväälle.
Ja sitten jätskiä. Sortolan ”Maatalon jäätelöä” tehdään Ylikiimingissä, tuossa Oulun naapurissa. Ja luomuherkkua saa ainakin Linnanmaan Prismasta ja Oulun (ei muista, kuulin tänään, kerrankin näinkin päin!) Stockalta. Lämpimästi suosittelen. Nautitaanpa näistä!
Ettäkö valkoiset tennarit? Ei meillä.
Kun olin kansakouluikäinen, kotikylän kaupoista sai vain RUSKEITA (väri kuin kollaasin alarivin jäätelöllä) Nokian tenniskenkiä, ei ”tennareita”.
Oppikouluun siirryttäessä jalkineet vaihtuivat koripallotossuiksi (ei koris-), ne olivat jotenkin kaupunkilaisemmat. Väri ja valmistaja eivät vaihtuneet.
Mutta sitten jysähti: (kaupungin) kauppoihin ilmestyivät tsekkoslovakialaiset (ei tsekkiläiset) MUSTAT koripallotossut, joiden pohjassa oli puolen sentin vahvuinen, joustava ja tyylikkään vihreä vaahto/solukumikerros.
Farmarihousuja (ei siis farkkuja) ei tunnettu, mutta James Dean -style kolkutteli jo porstuassa.
Koivu, huomaan että lapsuutemme/nuoruutemme on ollut eri vuosikymmenillä. Arjen historiaa tämäkin. Kiitokset muistelusta. 😉