– Aamulla oli kyllä hyvä treeni. Zumba on niin mun juttu.
– Mä en tiiä… ehkä ei mulle paras. Syke ei ole mulla kohillaan, ja ehkä sitten tykkään enemmän salilla olosta. Heltex on mulle sopiva… ja sitku siellä on se yks ihan huippu kundi aina yhtä aikaa mun kans..
Kuuntelen kun kolme naista juttelevat ja juoksevat ohitse kun olen ottamassa noita kahta kuvaa (varsinkin alempi kannattaa klikata isommaksi). Oli aika viileä, tulimme pyöräilemästä, pehtoori polki edellä kotiin kun minä jäin aina muutaman sadan metrin välin kuvaamaan.
Kuvasin ja jatkoin pyörällä matkaa ja ohitin kolme hoikkaa, mustiin kropanmyöntäisiin lenkkivermeisiin pukeutunutta hyväkropppaista minua jotensakin 10 vuotta nuorempaa naista, jotka juoksivat ja pystyivät juostessaan juttelemaan … minä en pystyisi … menin sentään pyörällä ohitse.
Minulla täysi, kylläinen olo – hieman tunsin itseni huonoksi ihmiseksi: toiset lenkkeilee lauantai-iltana, vaikka ovat aamullakin olleet zumbassa, ja minä tulen viininmaistajaisista Karjasillalta. Olimme maistelleet hyviä, erinomaisia viinejä, jutelleet mukavia, syöneet (isäntäväki kutsui iltapalaksi, me illalliseksi), ja siellä puhuttu tulevasta.
Ennen kuin menimme kylään kävimme taidemuseolla. Eivät olleet uuden, tänään avatun näyttelyn taulut meidän makuumme. Irina Krohnin muutamat grafiikkatyöt viehättivät, samoin Perttu Saksan voimalliset valokuvat, mutta esimerkiksi Löppösen maalaukset olivat minusta pelottavia, ahdistavia.
Ihmeen lähellä -näyttely nyt avoinna Oulun taidemuseossa!
IHMEEN LÄHELLÄ
Samuli Heimonen, Antti Immonen, Pekka & Teija Isorättyä, Ville Löppönen, Perttu Saksa
Oulun taidemuseo 7.5. – 11.9.2011
Taiteen jälkeen ehdimme piipahtaa ”etkoilla” Voxissa. Lasillisen valkoviiniä. Pehtoorin tilaama Nugan Chardonay oli PALJON parempaa kuin minun valitsemani espanjalainen Gigalesin valkoviini. Mutta kaikkiensa maistuivat.
Muutoinkin päivä kului kaupungilla: pojat kävivät ostamassa Juniorille puvun, jollei omia lakkiaisia tule, niin onhan serkun ja kavereiden kesteihin komea tumma puku valmiina. Kengätkin olivat löytäneet. Minä olin yksikseni, löysin lähinnä urheilukamppeita ja ruokaa. Niitähän sitä tarvitaan, vaikka zumbassa en käykään….
Hei! nyt täytyy kyllä tehdä tarkentava kysymys, että oliko kyseessä Gigales vai Cigales? Koska Cigalesissa olen käynyt 4.2009, ja siellä oli tarjolla kolme suklaasilmäistä vävypoikaa ja mahdollinen anoppi viiinitilan omistajina ja minulla yksi naimaton tytär sekä ympärillä rivitaloyhtiö, jossa läjä myymättömiä asuntoja (Espanjan rakennusbuumi ja lama joka näkyi keväällä 2009). Viiiniä ei ollut illan maistiaisissa, kun ei ollut ihan roudaamisen arvoista, mutta pojat ois olleet.
Cigales se oli, elikkäs ihan lyöntivirhe tekstissäni. Se on kuitenkin aika harvinainen viinialue, joten ei ajattelematta kirjaudu oikein. 🙂
Mielenkiintoinen tuo vierailemasi viinitila, ja niin olivat ne eilenkin esillä olleet viinit, joita olit muualta tuonut. Kiitokset vielä meiltä!