Tällaisena päivänä kun työ on oikeastaan enemmän rasite, enemmän taakka, enemmän ahdistus kuin ilon, tekemisen, onnistumisen, intohimon, kohtaamisen, haasteiden riemusaatto – kuten sentään useimmiten on -, on mukava, kun kotona on odottamassa valmis ruoka (savustuskauden ensimmäiset siiat, pehtoorin oma! soosi niille, salaattia ja maanantaina vielä jälkkäriäkin) ja nuoriparikin syömässä.
Minä, joka olen vuosikymmenien aikana (pilalle?) hemmoteltu miehen tuomilla kukkakimpuilla, pidän vieläkin siitä, että keittiössä on kimppu syvänpunaisia ruusuja ja olohuoneessa on orkideakimppu. Tällaisena päivänä minulle – Facebookin käytössä kovin kömpelölle – on ilo ja ihmetys kun tasaisin välein tulee ilmoituksia viesteistä. Ja tänä maanantaina, juuri nyt, olen tavattoman iloinen muutamasta erityisestä tekstarista.
Kaksi yötä, 29 työpäivää, reilut kaksi kuukautta, puolisen vuotta ja vajaa vuosi. Nämä ovat ajanlasku, virstanpylväitä eteenpäin. Näillä mennään, pysykäähän völjyssä.
Myöhäiset synttäri onnittelut ja aurinkoista kevättä!
…folgen Sie mir…tule Leevi fölhjyyn…
Kutsu on kuultu; me seuraamme!
Henna huomenta, kiitokset ja aurinkoisia oloja ja päiviä sinullekin.
Koivu, onhan minulle mukava kun oot fölhjyssä.