Mepä on ilta oltu sushi-kurssilla. Onhan niitä toki ennenkin susheja tehty, mutta sehän ei vielä tarkoita, että niitä kauhean hyvin olisi osattu tehdä. Nyt osataan jo paremmin, ja pehtoori osoittautui kerrassaan käteväksi. Maki- ja nigiri-sushi kuuluu nyt repertuaariin. Paljon paremman näköisiä olivat kuin monen muun (mm. minun) tekeleeni. Oliskohan tässä mahdollisuus tämän ruoan tekovastuu siirtää paremmin osaavalle. 🙂
Kurssipaikassa ei oikein ollut asetteluun passeleita lautasia, joten japanilainen estetiikka kärsi tällaisesta asettelusta.
Oi, näyttävät herkullisilta. Sushi on hyvää.
Kyllä on, ja aika kevyttä ja täyttävää…! Minä pidän kovasti.
Oikein hämmästyin, kun selailin yläastetta kävyän poikani kotitalouskirjaa: sieltäpä löytyi sekä nigiri-, että maki-sushin ohjeet, ja monia muita ”moderneja” ja kansainvälisiä ruokia. (Tarkoitan siis, että meille ruskeallakastikkeella kasvaneille moderneja..) Eikä perinteisiäkään oltu unohdettu! Kotitalousoppikirja on monen nuoren ensimmäinen (ja esimerkiksi mieheni viimeinenkin) keittokirja. Siksi on hienoa, että ohjeet (ja kuvitus!) ovat monipuolisia ja kokkaamaan houkuttelevia.
Skaidi, kotitalous onkin tärkeä aine yläastelaisille. Enpä kyllä tiennyt että siellä jo sushia opetetaan.
Meille moderneinta oli rahkavaahdon teko! Hämärät muistikuvani köksäntunneista liittyvät paakkuuntuneeseen valkokastikkeeseen ja loputtomiin tiskialtaiden jynssäämisiin.
Ei ollut monipuolista eikä kokkausinto sieltä ainakaan ole peräisin.
Hyvinkin tuntuu koululaista innostavan tämä opetus. Savuporokiekkoja olivat tehneet viimeksi – oppikirjasta löytyvän ”pizzakiekon” ohjeella kuulemma. Niitä on sitten luvassa pääsiäiseksi! Sitä ennen ehdimme käydä Saariselällä maistelemassa ne kuuluisat savupororieskat, joiden ohjetta etsiessä löysin tämän hauskan blogisi! 🙂
Ei muuta kuin kannustamaan koululaista kun on kerran innostunut. Hauskaa Saariselän reissua vaan. Sinnepä tässä ois taas pian toive päästä…