Kuin syksy. Vesisadetta, harmaata, kylmää, tuulta. Aamulla purolle katsellessa mietin, onko tämä sama maanääri, jossa eilen menimme nukkumaan. Oli kuin vuodenaikakin olisi vaihtunut.
Peurasuvantoon asti satoi, reilusti. Rovaniemellä pilviverho jo rakoili. Matka sujui nopeasti, talvirajoitukset poistettu ja minulla lukemista. Partisaanien iskut Koilliskairassa ja paljon muutakin. Niin paljon, että nyt ahdistaa kaiken lukemisen määrä. Ja tekemisen. Kävin jopa kampuksella äsken, tenttikysymyksiä tekemässä, paperipostia aukomassa. Oli hyvä syy päästä pyöräilemään. Hyvä syy päästä ulos.
Poika piipahti. Johtavalla rengasmyyjällä tuntuu olevan töissä kohtuullisen hoppu. Polvea ei rengasmyyjä ehdi pohtia.
Nyt ei irtoa… mutta huomenna lupaan raporttia Ylikiimingin palautepäivä/kulttuuriretkeltä, osallistumisen makrohaasteeseen, ehkä ehdin kirjoittaa ihan huippureseptin, jolla teimme parsaa mökillä (yhtä paljon lappilaista mökkiruokaa kuin sinihomejuustogratinoidut etanatkin 😉 ) … ehkä ehdin/opin purkamaan niitä hienoja video-otoksianikin. Heh. Ne on kamalia. Tiedättehän kotivideot, mutta minulla onkin mökki- tai mäki tai purovideoita. Heh! Ehkä ei kannata maailmanensi-iltaa isommasti mainostaa.