Eilisen postaukseni kommentissa sisareni totesi, jotta hänestä järjesteleminen on lohdullista. Tänään kampaajani kertoi, kuinka hänestä on ihana viettää vapaapäivää kotona järjestellen ja puuhastellen koska ”se on vähän kuin meditaatiota”, ja että siinä ”on jotain lohdullista”. Toisen kerran vuorokauden sisään joku sanoo, että järjesteleminen on lohdullista. Kyllä minä ymmärrän senkin – vaikken ihan noin sitä itse koekkaan tai näekkään.
Mutta sitten ryhdyimmekin kampaajan kanssa (kuinka onkaan levollista kun pitkällinen hiusteni väriremontti on päätöksessä ja nyt olen omanväriseni) keskustelemaan siitä, kuinka jotkut ruoat ovat lohdullisia. Jotkut ovat kyllä inspiroivia, seesteyttäviä ja niin edelleen. Mutta minulla on montakin ruokaa, joita voisin sanoa lohturuoaksi. Lohdullisinta minusta on leipä. Varsinkin maalaishiivaleivässä on jotain maanläheistä, kotoista, turvallista – ja lohdullista. Pidän leivästä, monenlaisesta leivästä, syön liikaa leipää. Kaikkialla Euroopassa, maailmassa on ihania, erilaisia leipiä, ja niitä ilolla ja loputtoman hyvällä ruokahalulla aina maistelen, etsin, kokeilen, ihastun.
Myös monet pataruoat ovat lohturuokaa, ja tietysti kaakao on lohdullista; lohduttavaakin, mikä ei tietenkään ole ihan sama asia. Yksi työkaverini syö jäätelöä kun kaipaa lohtua. Kun hänestä tuntuu, että maailma murjoo, hän käy ostamassa litran paketin Mövenpickiä ja olo seesteytyy. Ja mikä yllättävää, ei ole kyse naispuolisesta työkaverista. Nimenomaan naisilla taitaa näitä tunnetilasyömisiä olla enemmän kuin miehillä. Tiedä häntä, luulen niin.
Ei, ei nyt ole mikään erityinen lohturuoan tarve. Tuli vaan mieleen…
Mitä muita lohturuokia on?
Elokuvassa Sooloilua (joka nyt ei mikään mestariteos ollut) sanottiin jotenkin näin: ”Kun maailma murjoo, tee pannukakku: saat jotakin tekemistä ja vatsasi täyteen”. Ei se ihan noin mennyt, mutta ajatus on jäänyt mieleen. Ihan järkeenkäypä neuvo lohturuoaksi.
Itselleni lohturuokaa on ehkä myös leipä. Ja juuri sellainen maalaisleipä, johon voi laittaa päälle vähän reippaammasti levitettä ja kermaista juustoa. Miehelle lohturuokaa on kuulemma makkara. Niin miesmäistä 🙂
Leivästä – ei niinkään lohturuuasta – tuli mieleen savupororieska. Nimittäin löysin tämän blogin, kun etsin tämän herkkuleivän ohjetta. Saariselän Kuukkelin rieskan innoittamana tietenkin.
Savupororieskan ohje löytyi sittemmin täysjyväohrajauhon pussista. Mutta muutama maininta taisi täältäkin löytyä. 🙂
Katri, pannukakku on varmastikin lohturuokien klassikkoja, ja räiskäleet tai letut. Niissä on monella takaumia lapsuuteen ja/tai mummulaan ja niissä on monelle lohdullisia ja lohduttavia muistoja.
Skaidi, Kuukkelin savupororieskan johdatti tänne? 😀 Mukava. Ja olet löytänyt sille ohjeen. Täytyypä katsastella noita ohrajauhopussien kylkiä tarkemmin … Kiitos vinkistä!