Lista arkipäiväisyyksiä ja niistä poikkeamisista:
Kuntosalilla oli erinomaisen valoisaa (olenhan kertonut, että salin automaattinen valojärjestelmä sytyttää valot nyt kesäaikaan siirtymisen jälkeen vasta klo 6.23), sillä aurinko paistoi aamulla tehdashalliin tehdyn salin ikkunoista kauniisti, – valottomuus ei tänään haitannut.
Söin aamiaiseksi muroja. Sitä en todellakaan yleensä tee. Ja sitten unohdin eväät kotiin ja kävin ostamassa biologian puolen Julinia-ruokalasta salaatin, – ja suklaan. Siis siinä se treenin sitten hyöty hupeni.
Töissä poikkeuksellinen perjantai: läsnä ei juuri ketään, joku harhaileva haalarihahmo, muutama tentistä palaaja. Mutta sähköposti liki tukkeuttumisen partaalla. Sen lisäksi että tänään pari dead-linea, joissa olen vastaanottajana, menin aamusella postittelemaan kaikille (about 300) historianopiskelijoille viestin kesäopinnoista, mikä puolestaan aiheutti sen, että sain kysymysryöpyn, johon vastaamiseen kului suuri osa päivästä.
Palaveri, jossa nauroin niin paljon, etten duunissa aikoihin. Kahden hengen palaveri kollegan kanssa tulee tuottamaan iloa muillekin. Hope so!
Minulla on – edelleen – ääni matalana. Siis tavallistakin matalampi. Paljon tavallistakin matalampi. Leppä syypää?
Minun ei tarvinnutkaan ostaa kukkia tänään. Pehtoori oli hankkinut.
Kävimme äidin kanssa ompelijalla: 80-vuotias äitini ei ole ”mikään rättityyppi” kuten minulle ilmoitti ehdottaessani yhteen modistettavaan kamppeeseen silkkihuivia. Ja minähän olen rättityyppi: pidän huiveista, isoista, pienistä, villaisista, silkkisistä, liehuvista, hillityistä, kaulahuiveista, hartiahuiveista, asustehuiveista, paitahuiveista – pidän kaikenlaisista huiveista. Mutta siis, 80 v. ei tingi kun on kerran ainakin yhden lapsenlapsen (veljeni tytöistä nuorimman, ehkä ne meidänkin juniorin) lakkiaiset tulossa, silkit ja satiinit laitetaan nyt mittojen mukaan kondikseen. Meillä ei vielä paljon lakkiaisia stressailla. Jos tulevat sitten hommataan joku kiva uusi huivi ja leivotaan PALJON kakkuja.
Kävin Alkossa, kuten kymmenettuhannet muutkin suomalaiset tänään. Ostin kiinalaista punaviiniä, mitä en ole ikinä ennen (Suomessa) tehnyt. Ja ostin samppanjaa. Se on huomisen teema. Kuplia kun opiskelijatkin toivottelivat niissä sähköposteissaan.
Ja vasta kahdeksalta pääsin katsomaan häitä. Koosteen rääpäisyn. Johtuiko koosteesta vai mistä, mutta minähän en edes juuri liikuttunut… ei kyyneltäkään. Ja Viccanin vihkiäisiä katsellessa kyynelvirta oli liki ehtymätön.
Enemmän minua kyynelehdityttävät nuo minun vappumuffinsit. Eivät oikein kuohkeilta näytä. Teen niille KOMEAN ja KORKEAN kuorrutteen. Nyt.