Kevätkinkerit Kiimingissä ja Ylikiimingissä

Historiatieteiden palautepäivä on perinteisesti järjestetty vappuviikolla. On käyty Torniossa, Kuusamossa, kahdesti Rovaniemellä, Kemissä ja Keminmaassa, kahdesti Raahessa, Yli-Iin Kierikissä, Kajaanissa, Hailuodossa (kahdestikin?), Pyhännällä. Henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteinen kevät/kotiseutu/palauteretki on ollut minulle aina jotenkin tärkeä turnee. Ensimmäiset 12 kertaa varmaan sen takia, että sen järjestäminen on ollut pääosin meitsin homma. Pari viimeistä vuotta olen ollut lähinnä vain vastaanottavana osapuolena, ja puolivirallisena valokuvaajana.

Historioitsijoita kun ollaan, on tälle palautepäivälle annettu nimi ”kinkerit”. Ja tänään päivän ohjelma kyllä kulki kovin kinkeriteeman mukaisesti. Lähdimme Linnanmaalta bussilla kohti Kiiminkiä, jossa tietysti ensimmäisenä kirkkoon.

Taidehistorian lehtori opasti meidät kirkon, sen arkkitehtuurin ja Mikael Toppeliuksen maalaaman alttaritaulun vaiheisiin ja vivahteisiin. Kirkko on viehättävä, kodikas. Ja alttaritaulussa lennokkaatkin osansa.

Kirkkotarhaan (hautakiviin) kului minulla tietysti tovi. Mielenkiintoisia löytöjä. Ja takaumia parin vuoden takaisiin taidehistorian ekskuun hulmahteli mielessä.

Kinkeillä on kirkonmenojen jälkeen ”kuulustelu” ja siirryimme kunnantalolle pitämään palaute- ja infopalaveria.  Hyvässä hengessä ja uusia ideoita herätellen jutustelu sujui, kovin vähän meitä vaan oli osallistumassa… Ja sitten pitopöytään. Näillä kinkereillä perinteitä modistettu, ja pitopöytä oli tietty ABC:llä.

Lounaan jälkeen kävimme O. Jauhiaisen museossa, jossa en ollut koskaan tullut käyneeksi, vaikka historiaprojekteja Kiimingissä on ollut useampikin.

Perusnäyttelyssä oli Jauhiaisen töitä, pienoispronssipatsaista pidin kovasti ja sitten vaihtuvassa näyttelyssä oli tekstiilisuunnittelijan ja kuvaamataidon opettajan koulutuksen saaneen taiteilija Kaisu Heikkilän töitä.

Enpä ollut hänestä aiemmin kuullutkaan. Mutta hänen työnsä kyllä ”pienuudessaan” ja herkkyydessään olivat minusta kivoja, koskettaviakin? Monista erilaisista materiaaleista työstetyt pikkuteokset erilaisia. Kuten tämä rautalangasta tehty ”Auringon kehräkin”.

Matka jatkui Koitelin koskelle, joka oli sitten edellisen käynnin (eksnaapurin isännän kanssa kävimme prätkäilemässä siellä jokunen vuosi (10?) sitten. Nyt Koiteliin on EU-rahalla tehty hienon hieno ulkoilualue. Ja kun sääkin oli suosiollinen oli meillä lussakka iltapäiväloppu siellä.

Reittimme koukkasi vielä Vesaisen patsaan kautta ennen kuin paluu Ouluun alkoi. Minulla oli ISO nippu luettavaa mukana, mutta nyt mietin, että uskoinko oikeasti bussimatkoillakaan mitään lukevani. Höpö, höpö. Omieni ja yhden loikkarin 🙂 kanssa höpöttelin.  Ja nyt on sitten nuo lukemiset tuossa vieressä. Huoh!