Pääsiäisretriittini jää tänä vuonna väliin. Monena edellisenä vuonna olen lähtenyt palmusunnuntaina yksin mökille, viettänyt siellä omaa hiljaisuuden retriittiäni kunnes perhe on sitten tullut perässäni Hangasojalle. Tänä vuonna ei onnistu. Huomiseksi on kertynyt töihin kaikkea tähdellistä ja sitten keskiviikoksi onkin mentävä Tampereelle. Joskus talvella lupauduin luennoimaan siellä, eikä tullut pieneen mieleenkään tarkastaa, onko ko. keskiviikko juuri pääsiäisviikolla.
Sitten hoksattuani tämän asiantilan päätin, etten lähdekään Tampereelta luennon jälkeen keskiviikkoiltana yötä vasten Ouluun, vaan jään Tampereelle yöksi ja lähden aamujunalla Helsinkiin (Tikkurilaan) ja lennän suoraan Helsingistä Ivaloon. Tähän suunnitelmaan sopi hyvin, että Tampereen kollega, luentosarjan koordinaattori, tuttu ilmoitti varanneensa pöydän uudesta ravintola Berthasta, jonne voisimme mennä keskiviikkona illastamaan. Ei huono ajatus.
Pääsiäisen viettomme uudelleenjärjestelyyn kuului sitten, että pehtoori lähteekin tänä vuonna jo nyt sunnutaina mökille, ja on sitten minua torstaina Ivalossa vastassa. Mutta eihän se sekään mennyt sitten niinkuin oli aiottu: Juniorin polvessa kun on nivelsiteiden repeytymän lisäksi luunsiru, joka otetaan tiistaina tähystyksessä pois, niin pehtoori jää hoitelemaan pojan sairaalaan ja pois sieltä ja lähteekin vasta keskiviikkona mökkiä kohti. Mutta nuoripari ei sitten pääsiäisen viettoon lähde.
Tämä retriittini skippautuminen mahdollisti sitten sen, että pääsin opiskelijoiden järjestämiin bakkanaaleihin eilen ehtoolla. Kun ei ollut tiedossa tänä aamuna autonrattiin lähtemistä niin kävin piipahtamassa Tetralla. Järjestyksessään 29. bakkanaalien (minä olen ollut järjestämässä ensimmäisiä!) parasta antia oli ainejärjestö Tiiman mieskuoron ”Njet Molotov”. Tietokilpailussa meidän muutamalla henkilökunnan edustajalla täydennetty joukkue ei pärjännyt opiskelijoille, mitä koettelimme selittää antiikin harrastuneisuuden jäämisellä kovin vähäiseksi viime aikoina. Muutamien omieni kanssa viivähdin vielä jutskailemassa, kunnes kymmenen jälkeen totesin, että on aika liueta vähän äänin.
Koska pääsiäistä ei sitten perheen kanssa vietetä niin oli hyvä syy järjestää tänään pääsiäispäivällinen. Juniori ja tyttöystävä uhrautuivat syömään. Kokkauksista jo edellä, ja jatkoa seuraa tässä joku päivä. Aika hyvää oli …
NJET MOLOTOFF – tämä Matti Jurva/Tatu Pekkarinen -klassikko herkistää jälleen mieleni, joten en malta olla palauttamatta mieliin yhtä sen värssyistä (sorry, jos olen kommentoinut samoin sanoin aiemmin):
”Finlandia, Finlandia,
sitä pelkää voittamaton Puna-armeija.
Ja Molotoffi sanoi että: `Katsos tshjort vozmi,
tsuhna aikoo käydä meitä kraivelista kii.´
Njet Molotoff, njet Molotoff,
valehtelit enemmän kuin itse Bobrikov.”
PS Kuten niin monesti, kommenttitekstini liittyy blogisi asiasisältöön sangen löyhästi.
Huomenta Koivu, sinun pitäisi päästä kuulemaan Tiiman mieskuoroa. Luulen, että itsekin kuoroharrastajana toden teolla herkistyisit. 🙂 Ja erityisesti juuri tuona Njet Molotoffin kuunneltuasi.
Tervetuloa joka tapauksessa Saariselän pääsiäiseen, ladut ovat hyvässä kunnossa, vaikka liisteriä kyllä hieman vaativat.. 🙂 Teimme eilen aurinkoisen lämpimän hiihtoreissun Kiilopään Sivakkaojan laavulle, ja hyvin jaksoi juuri kuusi vuotta täyttänyt kuopuksemmekin. Ensimmäistä kertaa ahkio ei ollut edes mukana. Tänään kyllä tuulista.
Kuulostaa kyllä ihanalta. Kuusivuotias Sivakkaojan laavulle? Hurjan hienoa!
Mie pyörähdän Tampereen kautta sinne! Omalle laavulle … 🙂
No sen verran täytyy tarkentaa, että ei sentään Saariselältä asti, vaan Kiilopäältä Sivakkaojalle.. 🙂 Aamun hankikelejä täytyy nyt kehua, kun pääsin yksin hiihtämään jo tuossa seitsemän jälkeen. Parasta elämää, tai ainakin lähellä sitä. 🙂
Kuulostaa siltä että osaat nauttia.
Miekin nautin täällä Mansessa, mutta ootan jo ylihuomista. Napapiirin pohjoispuolella ulkoilu on parasta.