Dialogeja

Töissä, opiskelija huoneessani.

– Miks sulla on töissä rairuohoa?

– Laittelin kotiin ja mökille vietäväksi, ajattelin yhden purkin tuoda tännekin…

– En ikinä oo täälä nähäny kellään mitään rairuohoja… moon kyllä kattonu noita sun kukkapurkkejaki, jo aikasemmi …

– Onkos se nyt niin harvinaista? On kai täällä muillakin kukkia?

– No emmä ainaskaan muista että ois. Ja sullon noita taulujaki.

– Niin, kun kuitenkin puolet hereilläoloajasta tulee täällä arkisin vietettyä, niin olen vähän sisustanut. On niinkuin viihtysämpää. Minusta.

– Joo, ihan miten vaan.

————————

Kaupan kassalla

– Nämä on varmasti menneet jo pilalle, voin käydä vaihtamassa.

– Ei, ei tarvitse. Niiden kuuluukin olla mustia.

– Mutta nämähän on valkosipuleita.

– Aivan niin, mutta ne ovat mustia valkosipuleita.

Tässä vaiheessa tyttö kassalla katsoo minua oikeasti vähän säälien.

– Tuota, nämähän ovat mustia. Harmaiksi menneitä.

– Ei kun ne ovat sellaisia harvinaisia, teillä on niitä täällä myynnissä.

– Ihan miten vaan...

Ihan miten vaan 🙂