Viikonlopun kevät ollut kuin lahja. Ollut ihana olla ulkona. Silläkin uhalla, että huomisen koulutustilaisuuden puolentunnin esitelmä/puheenvuoroni on EDELLEEN paljolti valmistelematta.
Ulkoilun lisäksi ruoka hyvin keskeistä tässä viikonlopussa. Eilen olimme ulkona syömässä: nuori pari ja murmeli seurana menimme Zakuskaan. Slaavilaisen keittiön herkut meillä päivällisenä. Edellisestä Zakuskan vierailustani oli pitkä aika, vuosikausien tovi, eikä mikään tässä välissä ollut muuttunut. Mitä voinee pitää vain hyvänä asiana. Blini oli edelleen muhkea, rapea ja kaikin puolin maukas. Muutoin annokset vähän turhankin tuhteja, mutta mukava iltapäivä meillä oli.
Illalla katselimme pehtoorin kanssa – paitsi muodostelmaluistelun MM-skaboja myös vanhan, jo aiemmin nähdyn – leffan Toscanan auringon alla. Toi muistoja ja toiveita. Paljon molempia. Paljon.
Tänään tuo edellä oleva ”Canonin kanssa lenkillä vol. 2” ja sitten pojan kanssa huonekalukauppoihin. Pitäisi Juniorille löytää ruokapöytä. Kyllä minä taas tuolla shoppauskierroksella mietin, kuinkas ovattekaan erilaisia nuo meidän lapset. Mutta toisaalta… Kuinka konservatiivinen poika onkaan: ”Eikö se oo sama ostaa kerralla kunnon pöytä, puuta, semmonen tukeva.” Minustakin juuri noin 🙂
Sitten taas ruokaa… Tein ensimmäisen harjoitussafkan kuukauden ruokahaasteeseen. Haasteessa edellytetään oluen käyttämistä ruoanvalmistuksessa. Nyt ollaan kyllä pois meitsin mukavuusalueelta, ollaan ihan minun hiekkalaatikkoni ulkopuolella. Mutta, mutta … haasteethan on tehty vastattaviksi. Niinpä eilen hain Alkosta Stout-olutta, en koskaan ole sellaiseen aiemmin tutustunut. Ja siitä minä sitten kuitenkin kastikkeen tänään keittelin. Ei huono. Ei ollenkaan. Palaan asiaan…