Täällä Strassbourg

Klo 3.20 heräsin: nyt, juuri nyt on lähdettävä! Ennen viittä matkalla lentokentälle mieletön lumipyry, ja navakahko tuuli saavat huolestumaan: lähteekö lento ajallaan, ehditäänkö vaihtaa Stuttgartin koneeseen? Hyvin ehdittiin. Pieneeen Finncomin koneeseen meitä nousi vain 22 matkustajaa. Olimme etuajassa perillä. Lentoaika Helsingissa pikkuisen rapiat kaksi tuntia.

Aviksen toimistossa saksalainen tehokkuus toimi: väkisinkin tuli verrattua autonvuokraukseen Roomassa viime kesänä. Ja juuri kun kirjoittelimme alle papereita joissa lupaamme pitää huolta 300-sarjan mallin Bemarista koko reissuviikon, näen tutun hahmon kävelevän lentokentän aulassa! Tytär! Yöjuna Budapest – Munchen – Stuttgart on meidän kanssa yhtä aikaa …

Moottoritiellä matkalla Stuttgartista kohti Ranskaa ja Strassbourgia, aurinko paistaa, pellot vähän vihertävät, on vain muutama aste lämmintä. Moottoritiellä liikenne kuten Saksassa on totuttu: pehtoori ajaa about 140 – 150 km/h ja vasenta kaistaa ohi huiskii auto toisensa perään.

Kuuntelen kun nuoret takapenkillä höpöttävät, vaihtavat kuulumisia, katselen maisemaa, raukeus tuntuu. Yhtäkkiä on tyyni olo, ensimmäisen kerran pitkään aikaan olen levollinen, – on vaan niin hyvä.

Puolelta päivin olemme Strassbourgissa, käymme katsastamasssa Paul Appealin residenssin; tyttären 12 neliön boksin. Toteamme tarkoituksenmukaiseksi, eipä siitä oikein muuta. Ja kuukausivuokra 250 euroa on vain vähän enemmän mitä hotellihuoneet Srassbourgin keskustassa maksavat silloin kun eu-parlamentti täällä kokoonntuu, elikkäs ensi viikolla.

Olemme nähneet yliopiston ja yliopiston ruokalan, olemme nähneet tyttären kuntosalin ja vanhaa keskustaa. Käyneet maistamassa flambeet (laittelen kuvausta ja kuvia myöhemmin) ja lasilliset Alsacen valkoviiniä. Kierrelleet kauniin kaupungin kaduilla. Lämmintä kymmenkunta astetta.