Sunnuntait eivät kestä edes koko sunnuntaita, jo iltapäivällä alkaa maanantai. Onni ei ole monimutkainen asia. Onni on sitä, että sunnuntai kestää koko sunnuntain.
Näin kirjoittaa Petri Tamminen. Tänään olen hyvin paljon samaa mieltä.
Olen harvinaisen samaa mieltä: onni on sitä, että sunnuntai kestää koko sunnuntain. Voi, kun sitä oppisi nauttimaan hetkestä eikä pilaisi nykyisyyttä tulevilla murheilla, joita ei itse asiassa voi edes murheiksi tietää.
Luin jostain aikoja sitten, että eteenkin suomalaisia vaivaa sunnuntain keskenloppuminen, koska olemme hyvin vastuuntuntoista ja huolehtivaista/murehtivaista kansaa, ja ajatuksemme ovat jo maanantaissa puolenpäivän jälkeen. Siksi minun lempipäiväni onkin lauantai! Ja se alkaa perjantai iltana .
Minäkin. Komppaan.
Olen harvinaisen samaa mieltä: onni on sitä, että sunnuntai kestää koko sunnuntain. Voi, kun sitä oppisi nauttimaan hetkestä eikä pilaisi nykyisyyttä tulevilla murheilla, joita ei itse asiassa voi edes murheiksi tietää.
Raila, oikeastaan tiesinkin.
Katri, juuri niin. Sinunkin kanssasi olen hyvin samaa mieltä! Carpe diem.
Luin jostain aikoja sitten, että eteenkin suomalaisia vaivaa sunnuntain keskenloppuminen, koska olemme hyvin vastuuntuntoista ja huolehtivaista/murehtivaista kansaa, ja ajatuksemme ovat jo maanantaissa puolenpäivän jälkeen. Siksi minun lempipäiväni onkin lauantai! Ja se alkaa perjantai iltana .
Irma, juuri tuosta olen tänään puhunut – jopa suorassa lähetyksessä radiossa: meillä suomalaisilla on luterilainen työmoraali syvällä selkäytimessä.
Tuo ajatuksesi että lauantai alkaa jo perjantai-iltana on niiiiiiin hyvä. Juuri noin.