Ranskan matkan jälkeen on kulunut viikko.
Ranskan matkan jälkeen olen tullut ostaneeksi kaksi kertaa patonkia. Ja molemmilla kerroilla on tullut mietittyä, että miksi? Jos on syönyt vastikään ranskalaista patonkia – olkoonkin kliseistä!! – niin kertakaikkiaan ei voi ymmärtää, miksi tulee ostaneeksi suomalaista patonkia.
Ranskan matkan jälkeen ostin Alkosta ranskalaista punaviiniä, mitä teen yleensä hyvin harvoin. Enkä pettynyt. Rhonen laaksossa tuottajaveljekset Marc ja Michael Chapoutier tekevät luomuviinejä (vaikkeivät asiasta isommasti mainostakaan) ja yleensä viininsä ovat aika tanniinisia, aika ”vaikeita”, mutta Rasteau on hyvä viini. Pihviviini. Ei mikään takkatulen ääressä lipiteltävä viini, vaan parhaimmillaan pihvin ja kovien juustojen keralla. Kirsikka maistuu, ja vahvat maut, yrtit, mutta kaikenkaikkiaan kelpo viini. Sopi erinomaisesti kun tein lehtipihveille huippuvaikean kastikkeen: avasin valion uuden sinihomejuustolla maustetun ruokakerman ja keitin sitä kokoon sen aikaa kun tein muuta ruokaa. Vähän maizenaa sekaan. Ja koko soosin salaisuus on siinä. Ei huono, sanoivat pojatkin.
Ranskan matkan jälkeen on ollut lussakka työviikko, ja siksipä olen saanut aikaiseksi tosi vähän. Tosi.
Ranskan matkan jälkeen pehtoori on ollut flunssassa, me kaikkihan olimme jo siellä enemmän vähemmän nuhaisia tai muuten flunssaisia, tytär ehkä eniten, mutta nyt on pehtoori elämänsä räkätaudissa, johon kuuluu kunnon yskä.
Ranskan matkan jälkeen en nuku hyvin. Herään ikävään, paljolti aiheettomaan huoleen, pehtoorin yskään, ikävään, paljolti aiheettomaan huoleen, pehtoorin yskään, ja taas ikävään …
Ranskan matkan jälkeen ostin sitten kuitenkin macaroons-kirjan. Kuitenkin. Jos minä sittenkin yrittäisin. Minulla on visio. Minä olen joskus aika änkyrä (päkkipää, sanoi isäni), joten jos minä vielä kerran! Tämä on viimeinen yritys … (ylläolevassa kuvassa oleva valikoima on Galleries Lafayettesta ostamani valikoima erilaisia… hhmmmmmm)
