Olisi muistettava olla ennakkoluuloton, eikä pitäytyä vain vanhoissa varmoissa valinnoissa. Siitä olemme juuri saaneet hyvän opetuksen.
Olisi muistettava kertoa blogia lukeville, että täällä on VAIN osa totuus, ei läheskään kaikki, mitä Tuulestatemmatun elämässä tapahtuu, saatikka tuntuu. Täällä on vain pieni osa elämästä, vain murto-osa tunteista…
Tämä koskee yhtä lailla elämän varjo- ja valopuolia, elämässä on niin paljon. Ei elämä ole vain ruokaa ja reissuja, kuten blogilukija voi luulla. Elämä on paljon enemmän: sekä hyvässä että pahassa. Näin on tarkoituskin; siis kertoa vähemmän kuin on.
Olisi muistettava, että huomenna on taas maanantai, jolloin on oltava aamulla hyvissä ajoin ennen kahdeksaa duunissa…
Parahin Reissu-Reija!
Onko pakko AINA reissata? On; itse kotiuduin kolmen viikon Iberian reissulta noin viikko sitten. Kiitokset jälleen – ¡muchas gracias! – mainiosta matkakertomuksestasi!
Tunnustat, että ”ei elämä ole vain ruokaa ja reissuja.” Ehkä ei, mutta kyllä kai sosiaalisessa mediassa viihtyvien elämä ON keskimääräistä kiehtovampaa. ”Kohta kahdeksi tunniksi zumbaan! Ensin zumba ja sitten jooga – mahtava venyminen! Nyt pakataan matkalaukkuja, ihanaa, miniloma!” (Sari Helin, Anna 44/2010)
Huudahtelisivatko (teoreettiset) Facebook -ystäväni iloisina peukku pystyssä kannustustaan perheemme riennoille, ihanalle Espanjan lomalle, jos päivitykseni olisi siloittelematon?
”Sevilla 8.3. Sataa vettä. Automme tekee n:nnen yrityksen löytää Huelvaan vievän moottoritien. Navigaattori uskottelee meidän olevan Tarragonassa. El Rocioon on lähes 100 km, ehdimmekö sa Tarra
¡Perdon! – sormet osuivat väärälle näppäimelle. Piti jatkua näin:
”ehdimmekö iltapäiväksi Doñanan kierrokselle?”
Näitä tavismatkailun esimerkkejä olisi riittämiin, mutta nyt alkoi Portugali – Suomi. Siispä futiskatsomoon!
Hyvä Koivu, tervetuloa takaisin. Lämpimästi tervetuloa.
Raportointisi tavismatkailuksi nimittämältäsi Grand Tourneeltanne saisi varmasti paljon lukijoita ja ”peukuttajia” jos sosiaalista mediaa käyttäisit. Olen ennenkin sinulle ehdottanut oman blogin avaamista, mutta toisaalta olen ollut oikein tyytyväinen kun olet ”säästänyt” kirjoittamisintoasi minun kertomusteni ja Temmattujen kommentointiin.
Minun – sosiaalisessa mediassa turhankin paljon aikaa viettävän – elämä tuskin on ”keskimääräistä kiehtovampaa”. Kuten sanottu täällä annettu kuva on vain osa arjestani ja juhlastani, sellainen osa joka ei ehkä ole sitten ihan keskimääräistä: enimmäkseen ruokaa ja reissuja, vähemmän tasaisia tiistai-iltoja ja kiireisiä keskiviikkoja.
Ja nyt tämä tavis lähtee duuniin, josta tosin iltapäivällä lähtee suoraan junalle ja kohti pohjoista. 🙂 . Báze dearvan!