Aurinkolasit? Missä on aurinkolasit? Tarvinko niitä? Sää Strasbourgissa? Näyttää siltä, että tarvitsen. Missä ne ovat?

Pöydällä on Anne Ollilan uusi kirja Historiasta, sukupuolesta ja kulttuurista, – ei en minä sitä tarvitse. Hyvä kirja sinänsä, mutta en sitä ota. Enkä Kaikki irti arjesta (Tiedepäivien artikkelikooste) -kirjaa. En todellakaan nyt halua vähään aikaan Arjen historiaa! Pöydällä on myös  Essi Avellanin Matka Champagneen. Opas samppanjanystävälle ja viinimatkailijalle – sen minä otan mukaan. Todellakin otan.

Mutta ne aurinkolasit? Entä mitä muuta? Huiveja. Kolme huivia: valkoinen, pinkki ja Burberryn harmaa villahuivi. Ja? Mustia ja harmaita housuja ja puseroita, villatakkeja. Niin ja liituraita. Hei me mennään Alsaceen, jossa on suhteellisesti eniten (pinta-ala/määrä) huippuravintoloita! Ainakin kahdessa haluan käydä. Siis liituraita. Ei maastokamppeita, ei rantakamppeita. Kaupunkikamppeita vain.

Luonnollisesti lentorahdin rajoissa juuri ja juuri mukaan mahtuva arsenaali tietotekniikkaa ja kamera vempaimineen. Ei muuten, mutta ihan teitä varten, hyvät blogissa piipahtajat! 🙂

Ja lääkkeet. Tässä iässä on jo tarpeen ottaa mukaan kohtuullinen määrä lääkkeitä. Itse asiassa eipä juuri muuta kuin allergialääkkeet.

Kävin tänään – kesken  hektisen työpäivän – allergialääkärissä. Vanhahko herrasmies, Oulun tunnetuimpia alan spesialisteja, otti minut vastaan, kirjoitti uudet kortisonisuihkeet ja histamiinit, – ja kun valittelin ongelmaani äänen katomisesta (varsinkin jos oikein innostun puhumaan) niin hän ei sanonut kuten työterveyslääkäri syksyllä: ”Näytä luennolla kuvia!”. Ei tämä gentleman ymmärsi tilanteen ja juttelimme kaikenlaista, myös yliopisto-opettamisesta laajemmastikin, ja muutamasta muustakin asiasta, ja niinhän siinä sitten normivastaanotolla vierähti liki kolme varttia. Ja tiedättekö mitä? Ikinä ennen minulle ei ole lääkäri sanonut, että olipa mukava tavata! Tämä sanoi. Lähtiessäni puristi lämpimästi kättäni ja sanoi, että olipa mukava tavata ja jutella. Ihanaa!

Nyt on loma! Satunnainen matkailija lähtee aamuyön tunteina perheen poikien kanssa kohti Helsinkiä,  Stuttgartia ja Strasbourgia. Tyttären tykö! Se vasta ihanaa onkin.

 

 

Jokainen kommentti on ilo!