Juuri kun laittelin villapoolon ja -puseron pesuun, likoamaan, miettien samalla mitä muuta pitäisi lomaviikkoa varten pestä ja juuri kun pidin pientä taukoa powerpointin ääreltä, tulee eilen vielä Prahassa olleelta tyttäreltä viesti: ” .. ollaan just lähtemässä Wienistä ja ollaan menossa kohti Bratislavaa, sinne on vaan joku tunnin matka. Oli kyllä sikahieno yliopisto täällä, niinku Villa Borghese*, voisivat ottaa Oulussa mallia”.
Että sellaista menoa Strasbourgin Management Schoolin vaihtariryhmän lomaviikolla. Toivottavasti tytär ehtii peregrinaatioltaan** Stuttgartiin (Finnair ei lennä Strasbourgiin joten siksi Saksan puolelle) perjantaiaamupäiväksi; olis mukava nähdä kun sinne sillä töin matkataan. Onkin niin ikävä. Nyt kun matka on jo lähellä voi ääneen sanoa, kuinka ikävä onkaan ollut.
Mutta onhan meillä täällä onneksi ollut ilonamme tämä meidän toisen vuosikerran abiturientti!. Joka on – ehkä hieman yllättäenkin :), ainakin äitinsä yllättänyt – saanut kaikki pakolliset lukion kurssit suoritetuksi! Sen historiankin. 🙂 Ja tänä vuonna, siis vuoden vaihteen jälkeen, arvosanat pojan omaksikin hämmästykseksi parempia kuin lukiossa juuri koskaan aiemmin. Yritin vihjailla jotain, että olisiko lukemisella ollut vaikutusta asiaan? Ei tunnusta poika sellaista. Ihan sama. Kurssit läpi. Hyvä.
_________________________________
* Villa Borghesessa, Roomassa käytiin tyttären kanssa kaksistaan pitkänäperjantaina vuonna 2003. Lainaus matkapäiväkirjasta: ”Museorakennus on Borghese suvun renessanssipalatsi, joka suunniteltiin kestitys- ja huvikäyttöön. Kattomaalauksissa olikin Bacchuksia pilvin pimein. Berninin veistokset (mm. Daphne ja Apollo) olivat herkkiä, kauniita, mutta eniten pidin Antonio Canovan veistämästä Napoleonin sisaresta. Kaikkiaan museo oli ehdottomasti hienoimpia museoita, joissa olen käynyt.”
**Harvalukuisten suomalaistenkin aatelisnuorukaisten ”koulutusohjelmaan” kuului 1700-luvulla peregrinaatio, kiertomatka Eurooppaan, jonka puitteissa saatettiin vierailla useammassakin yliopistossa.