Tänään taas olemme olleet kaikki neljä Strasbourgissa- ..
On täällä MEPpejäkin, mutta meille on tärkeintä, että me neljä olemme samassa kaupngissa.
________________________________
Keskiviikkoaamu Colmarissa oli lämmin, +10 C jo kymmeneltä. Kävimmme lenkillä ristikkotalojen täyttämässä keskustassa, jossa on tosi iso alue jalankulkualuetta, Quai Tanneurs.
Aaminen hulppeassa ravintolasalissa ja sitten Saksan puolen kautta, Reinin rannan itäpuolta (Freiburg Offenburg Strasbourg) pikkuteitä ajellen, kirsikkalehtojen läpi (kuinka hienoa siellä olisikaan kuukauden päästä!) takaisin Strasbourgiin, jossa tytär oli puolelta päivin luennoilla ja poika kaupungilla kiertelemässä ja kuvaamassa.
Menimme tytärtä vastaan yliopistolle, ja sieltä ajelimme EU-parlamenttia katselemaan: olisi siellä yksi tuttukin (LL) mutta eipä sitten menty heippaamaan. Palloilimme parlamenttitalon ympärillä, siinä kaikki.
Tyttären kanssa kävimme kirjakaupassa, etsin englanninkielisiä keittokirjoja – ei ainoatakaan! Mutta ranskankielisiä aivan valtavasti. Ja sitten sellainen kummallinen juttu, että täällä kirjat pannaan hyllyyn väärin päin: siis kun meillä selkämys luetaan ylhäältä alaspäin niin täällä ne on toisinpäin. Hassua… Kirjoja en siis ostanut.
Ja sitten kävimme porukalla – taas, yllättävää, eikö? – syömässäkin. Kaupungin suurimmassa puistossa (Orangerie) on Buerehiesel-ravintola, jonka kokki Eric Westerman on kai oikein kuuluisakin ja joka kävi lähtiessämme ravintolan eteisessä kyselemässä, mistä olemme ja olemmeko lomalla (ehkä valokuvaamiseni ja muistiinpanojen tekeminen sai ravintolan porukan ajattelemaan, että olemme jostain lehdestä tms.).
No joka tapauksessa sinne olimme varanneet pöydän tavoitteena maailmanluokan gourmet-illallinen. Meidän lisäksemme ravintolan yhdeksän muuta valkoisin liinoin peiteltyä pöytää olivat täynnä. Lista vaikuttava, hinnat hirmuiset, ja me olimme vielä vaikeita asiakkaita ja tilasimme suunnilleen kaikille erilaiset annokset. Alku vaikutti lupaavalta: amusena oli pikku kupillinen peruna(vaahto)keittoa, jossa oli pehmeää vuohenjuustoa, ja kupin pohjalla mureaakin mureampaa naudanpaistia. Hmm.
Olin vähän ajatellut (epäillyt/pelännnyt), että ravintola edustaa Nouvelle Cuisinea – tyyliin ruohosipuli ristiin rastiin ja muutama pensselin veto jotain kastiketta lautasella – mutta ei: annokset olivat varsin reilun kokoisia. Kuten alkuruokanani kuvassa olevasta merenelävä annoksesta huomaa, ei mitään turhanaikaista piperrystä.
Kaikilla meillä ruoka oli hyvää, kauniisti aseteltua, eleettömasti, asiallisesti tarjoiltua, mutta joku jäi puuttumaan. Väkisinkin tuli verrattua sunnuntai-illan ruokaan Reimsissä, Le Jardin les Crayeres oli parempi. Ja tunnelmakin parempi.
Mutta ei meille huono maku jäänyt tästäkään. Päinvastoin.