Maanantaiaamuksi oli sovittu aamiaiselle meno kahdeksaksi.
Ja sitten suuntana Epernay. Matkalla samppanjapalstoja, joissa köynnökset tähän aikaan vuodesta vielä pelkkiä rankoja. Hehtaari viljelysmaata Champagnessa maksaa miljoona euroa, jos palsta on appellationin (laatuluokitusalueen) ulkopuolella sen hehtaarihinta on vain 50 000. Yhdestä köynnöksestä saadaan noin 1,3 kiloa rypäleitä ja kilohinta on kuuden euron kieppeillä. Nämä seikat ovat yksi syy samppanjan korkeahkolle hinnalle.
Olimme ennen kymmentä Epernayssä ja tarkoitus kokea yhden (kymmenistä) viinitalon vierailu. Kymmeneksi varattua esittelyä odotellessa Avenue de Champagne tuli käveltyä jotensakin päästä päähän—
Ja sitten kymmeneltä me olimme valmiina osallistumaan opastetulle viinikierrokselle Moët & Chandonin valtavan viinitalon aulassa. Tunnin kierroksella pääsimme kellareihin, joita pelkästään Moëtilla on 28 kilometriä. 28 kilometriä! Niitä on kolmessa kerroksessa, alin on 500 m Epernayn kaupungin alla, ja monilla muilla samppanjataloilla on omat kilometrejä pitkät käytävänsä.
Meidän viiden hengen seurue sai oman (hollantilaisen) oppaan, joka ranskalaiseen tapaan aloitti rundin 20 minuuttia myöhässä, mutta oli sitten oikein hyvä ja selkeäsanainen. Vävykokelas ei ole ennen viinitilaan tutustunut, joten hänelle kierros oli ehkäpä elämyksellisin. Meidän nuoret ovat viinitietouden ammentamisen aloittaneet jo kesällä 1995, jolloin käytiin Torresilla Kataloniassa. Mutta heille – kuten meillekin asiaan vielä enemmän perehtyneille – tutustuminen samppanjataloon oli ensimmäinen kerta. Ja samppanjan valmistushan poikkeaa tavallisen viinin tekemisestä aika lailla…
Boutiquessa oli myynnissä runsaasti samppanjarekvisiittaa ja samppanjaa tietysti. Huippuvuosikerran 2002 vintage-samppanjan sitten ostimme, olimme onnistuneet saamaan siitä lasillisen maistiaiseksikin. Isojakin pulloja olisi ollut tarjolla, mutta lakkiaisten kohtalo on vielä sen verran epävarmaa, että emme sitten tilausta tehneet 🙂
Epernaysta suuntasimme kohti Troyesia – vuorossa pikainen tutustuminen Oulun kokoiseen Troyesiin. Oli lounasaika ja keskustassa kohdalle sattui Essin* suosittelema Brasserie Illustrie. Eikä tämäkään suositus ollut huono. Salaattiannokseni oli tehty crepsinyyttiin tai mikä se lieneekään. kuva kertonee..
Lounaan jälkeen kävimme vielä vävykokelaan reilun 20 neliön opiskelijaboksissa tekemässä tupatarkastuksen, ja sitten oli aika hyvästellä Tee. Meidän matkamme kääntyi kohti itää, paluumatka kohti Strasbourgia vei reilun neljä tuntia. Menimme Autorouteja (maksullisia moottoriteitä) pitkin ja totesimme taas kerran, jotta Ranska on maanviljelysmaa. Peltoja silmänkantamattomiin, tänään jo traktoreita ja niiden käyttäjiä näkyi kylvö- yms. puuhissa. Matkanteko oli mukavaa; olimme neljästään. Asiaa, ja asian vierestä. Hiljaisuutta ja hihitystä.
Strasbourgissa olimme alkuillasta. Ensimmäiseksi menimme tyttären lähimarkettiin; ja olin mykistynyt valikoimasta. Esikoinen oli toki kertonut, että juustovalikoima on aika huikea, ja että kalatiski on Stockan tiski ja hallin kalatiski yhteensä ja sitten potenssiin kolme. Ihan valtava. Ja hummereita altaassa. Entäs viiniosasto? Suomessa Alkon Helsingin lippulaivamyymälä yltää samanlaiseen tarjontaan ranskalaisten viinien osalta. Myös laatuviinejä, Grand crut kaikista Ranskan appellationeista olivat myynnissä ja – naturalmente – marketin viiniosastossa oli erikseen kylmähuone arvoviineille.
Kaupassa olisin mieluusti ostanut tyttärelle yhtä sun toista herkkua ja kaikenlaista tarpeellista, mutta salliko esikoinen moista? No eipä sallinut. Jotain sentään onnistuin boksiinsa viemään.
Jätimme nuoret Paul Appeliin. Huomiseen – ja huomisen – sisarukset ovat siellä keskenään: laatuaikaa viettävät 🙂 Tyttärellä on tosin aamulla luennolle meno, joten juniorilla on ainakin aikeena lukea matikkaa päivä. Me lähdemme pehtoorin kanssa piipahtamaan Alsacessa. Huomenaamulla starttaamme ja palaammme keskiviikkona tänne Strasbourgiin. Liikkeellä siis ollaan huomennakin.
_____________________________________________
*Essi Avellan on Suomen ensimmäinen Master of Wine, joka on tehnyt lopputyönsä ja paljon muutakin samppanjaan liittyen ja jonka kirja on ollut tällä matkalla enemmän kuin opas, tietokirja ja ravintolasuosittelija. Ei eiliseen Le Jardiniinkaan olisi koskaan tullut tehtyä varausta ilman Essiä.