Julkaisivat Kalevassa tuon bannerikuvan, jonka otin sunnuntaina Tolvan kylässä matkalla Kuusamosta Posiolle. Se oli nyt toinen kerta kun julkaisivat ottamani kuvan. En ole kovin monta Kalevan lukijakuviin lähettänytkään, ja kaikki lähettämäni taitavat olla pohjoisessa otettuja. Ja siitäpä sitten taas tulikin mieleeni, kuinka Lapissa valo on kuvaajalle, ainakin minulle, suuremmoisen hyvä. Siellä hämäräkuvauskin onnistuu paremmin kuin täällä kaupungin valojen katveessa. Valo ei maalikylissä ole ”puhdasta”. Tuo on meitsin täysin oma merkillinen mielipide. Mutta ihan sama, minulla vain kuvaaminen onnistuu paremmin pohjoisessa. Usein kirjoittaminenkin onnistuu siellä paremmin kuin kampuksella. Ehkä siinä on sekin, että otan siellä rauhallisemmin. Siellä on aikaa sommitella ja säädellä. Ja siellä tulee kaiken kaikkiaan kuvattua niin paljon, että joskus joku otos onnistuukin.
Edelläoleva johdannoksi: ikävä mökille on iso. Eikä nyt ole edes tiedossa, milloin sinne pääsen. Pehtoori menee ehkä ennen kymppiviikkoa, joka on siis (hiihto)lomaviikko täällä ja minullakin. Ja silloinhan me lähdemme Ranskaan. Toinen ikävän kohde on siellä. Ja tyttärellä ei kyllä juuri ikävä Ouluun ole. Nyt siellä on ollut lämmintäkin +10C, ja ”sunnuntaina oltiin kävelyllä ilman takkia”.
Mutta palatakseni vielä pohjoiseen. Luin juuri uutisen, jossa Kari Väänänen kertoi huomenna päättyvien Taivaantulien jatkuvan kolmannelle tuotantokaudellekin ja kertoi, että ” Jos tekee kaikella sydämellä ja kaikella osaamisella niiin totta kai tuntuu hyvältä”. Sitä minä vaan, että jos lähtisi sinne Saamelaiskoulutuskeskukseen opiskelemaan ”kaikella sydämellä”. Voisin opiskella mediaa, kokkaamista ja kuvaamista. Ja sitten hyödyntäisin jo oppimaani historiantutkimusta ja ryhtyisin kirjantekijäksi… Kuvia, ruokaa ja historiaa – niin veisin tämän blogihöpöttämisen ja -tuottamisen ihan uusiin svääreihin!
Ajatella, että yksi kuva julkaistu paikallisessa sanomalehdessä ja sitä luulee olevansa valmis uuteen uraan?
No voi hyvä tavaton!
Upeaa!