Kymmenen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti kohti Kuusamoa. Hieno keli. Pudasjärven jälkeen aurinko paistoi hulppeasti: maailma ihan valkoinen. Kimmeltävän valkoinen. Taivalkoskella kahvittelimme Jalavan kaupassa. Se on kyllä ehdottomasti piipahtamisen väärti: pehtoori löysi itselleen pussihousut, flanelliapaidan, jatsarit ja henkselit. Ei, ei se ole kapituliin vaate, vaan mökille.
Majoituttuamme lähdimme kierrokselle Rukan ”keskustaan”. Olen käynyt täällä viimeksi joskus linja-autonkuljettajan urani aktiivivuosina, ja siitähän on tovi. Sen jälkeen on valtavasti laajentunut: ja komeaa on. Rotissöörituttuja nähtiin raitilla ja hotellin aulassa… Meitä paistinkääntäjiä puoliskoineen on täällä yhteensä pari sataa; paljon tietysti Oulun voutikunnan jäseniä. Tuttuja siis.
Kohta puoliin on aika lähteä Diner Amicaliin. Pohjoisen meninkiin kuuluu että ollaan vähän ulkonakin. Joten lämmintä ja siistiä pitäisi pukea ylle.
Menu alkaa näin: Poromiehenhöystöä, ohra-männynsiemnerisottoa, porkkana- ja oalsternakkaseipäitä… jne. Minulla on ”sisäpiirin tietoa”, että saamme alkupaloja jo metsätaipaleella kohti Karhunluolaa… Mitä ne alkupalat ovat, ei ole tiedossa. Siis jännitystäkin on ilmassa …
Poromiehenhöystöä ja ohra-männynsiemenrisottoa!!
Gurmeepöytiä uutterasti pendelöivän haltioitumiskynnys varmaankin nousee ja janoaa tämänkaltaisia luonnehdintoja.
Taidankin kattaa aamiaispöytääni ylikypsää maalaisohrauunipolentaa.