Että semmonen päivä!
Viiden (aamuviiden) jälkeen katson mittaria: pakkaset jatkuu. Samapa tuo.
Hyvin varhain duuniin. Luento. Meni hyvin. Minusta. Varhaisesta luentoajasta huolimatta opiskelijat hereillä, olinko aistivinani kiinnostusta. Keskusteluakin.
Päivällä parin kesätyöpaikan järjestelyä parille opiskelijalle. Sellaisista tulee aina hyvä mieli. Itsellekin.
Palaute palautteesta. Olin joutunut tilanteeseen, jossa jouduin kommentoimaan oppineempaa. Tai noh. Joka tapauksessa hieman arastelin tilannetta. Mutta turhaan.
Illansuussa toinen luento. Sen pitämiseen olisi pitänyt olla kokemusta, olikin, mutta eihän se mikään ylivertainen suoritus ollut.
Töistä suoraan kokoukseen kaupungille. Parasta keskustelu, läsnäolleet ihmiset. Parasta olisi jos oppisin olemaan vähempi äänessä. Voikohan sille mitään enää tässä vaiheessa elämää? Puheliaisuudelle?
Just ehdin katsomaan Top Chefiä. Luulen etten pidä ohjelmasta. Onko nöyryyttäminen tarkoitus? Mikä on ohjelman tarkoitus? Eikä siitä ohjelmasta edes opi mitään ruoanlaitosta. Minä ainakaan.
Nyt väsy.
Miksi sille puheliaisuudelle tulisi jotain tehdä;)? Tarvinneeko tuota…
…siis tehdä mitään…
Kyllä minä soisin joskus voivani sille jotain tehdä. Esimerkiksi vaikka oppia hieman hillitsemään sitä. Joskus. Edes. Edes joskus.
Sukuvika.