Unohdin eilen töistä lähtiessäni muistitikun työpaikan koneeseen; mietin illalla, viitsinkö enää lähteä ajelemaan kampukselle ja hakemaan sen, mutta ajattelin, että teen luentoon täydennykset kotikoneella olleeseen varmennustallennustiedostoon ja että menen tänään hyvissä ajoin töihin ja yhdistelen sitten uuden ja vanhan tikun matskut sujuvaksi luennoksi.
No näin siis päätän tehdä. Ja laittelin sitten kotosalla onnikankuvia ja sähkönkulutuskäyriä powerpointeille ja kirjoittelin pitkät pätkät uutta tutkittua tietoa suomalaisten kulutustottumusten muuttumisesta, tai oikeammin kulutuksen mentaalisesta muutoksesta. Ja aikeeni mukaisesti todellakin olin tänään aamulla seitsemän jälkeen kustannuspaikalla valmiina yhdistelemään kahden tikun materiaalit. Ja? Ja ensi töikseni hoksaan, että eilen tekemäni matskut on kotikoneessa tikussa!
Ratkaisu? Pehtoori. Pehtoorihan on juuri sopiva tuomaan vaimolle duuniin muistitikun; lumityöt eivät ole niin kiireelliset. Ja kiitos pehtoorin pääsin jatkamaan luennon tekoa jo aika varhain.
Aamupäivä meni sitten hieman hurahtaen, mutta häthätää ehdin luennon pakata kasaan! Siis hyvä ja klo 12.10 olen luentomappi kainalossa portaissa matkalla hoouuusatakutoseen (HU106- luentosali) ja, … ja missä muistitikku? Kädessäni on huulipuna! Auts!!!! Eiku takaisin työhuoneesta hakemaan …
Vaikka luento lopulta meni – no jotenkin ainakin – niin olen toivoton.
Viikon aikana näitä unohduksia on ollut tavallistakin enemmän: perjantaina unohdin lompakon kaupan kassalle. Viikonloppuna unohdin yhden aiotun lisukkeen ruokapöydästä. Mutta tokihan panzettaa ja sipulia voi käyttää toistekin. Kampaajalla unohdin ostaa shamppoon ja hoitoaineen. Eilen unohdin kuntosalille mennessä ottaa mukaan kuulokkeet: IPod mukana, mutta eipä siitä paljon yksikseen iloa ole … Tänään unohdin töissä syödä eväät. No siihen oli syynsä. Enkä edes viitsi luetella kaikkia unohduksiani. Olen ollut hieman tavallistakin enemmän ajatuksissani … Huoh!
Nyt lähden Juusto-iltaan. Muuten hyvä, mutta uusi huulipunani on töissä…! Kerron viimeistään huomenna, mitä maisteltiin, miltä maistui… Jos muistan, siis kertoa. Tai mitä maisteltiin tai miltä maistui. Lupaan tehdä muistiinpanoja. Ja ottaa kuvia. Jos muistan.
Vitsi kun osaat kirjoittaa mainiolla tavalla… Nautin 🙂
Kiitti, Helena. 🙂 Muikeana täällä…