Kyllä pilvisessäkin säässä voi olla kaunista. Unenomaista.
Nukuimme pitkään, nautimme brunssia pitkään, ulkoilimme – no aika pitkään. Olimme, nautimme. Ja nämä ihmiset syövät ja kehuvat suunnilleen kaikkea mitä eteensä kannan … : ) mukavaahan se on.
Välillä sinisiin hetkiin tulee huoli, mutta vielä työnnän sen syrjään, muuta en nyt voi.
Ja taas nautimme ystävien kanssa yhdessäolosta, pelaamme, istumme takkatulen ääressä, olemme luonnossa, puhumme ja olemme puhumatta ja kaikki käy hyvin, ei tarvita paljon. Vähän on paljon. Uusi vuosi on alkanut, – epätodellisesti, mutta levollisesti.
Äsken vielä olin kuvaamassa mökin pihalla. Hiljaista. Yksin. Pimeää, pehmeää pimeää, ja koetin tallentaa hetkiä —
Sininen uni
(P.Mustapää)
Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä siniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.
On sillä uninen takki ja sininen, uninen vyö
ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö.
On sillä sininen auto ja se auto se hyrrää näin:
surrur, surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.
Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie.
(tässä ei ole viimeinen värssy mukana)
Oletko läheistäkin sukua Nukku-Matille?
Kiitos Koivu! Kiitos. Taidan olla sukua Nukku-Matille. Tosin viime yönä oli minut hylännyt ja nyt sininen uni on ohi. 🙁
On lähdettävä etelään.