Esikoinen lähetti listan pikku- ja vähän isommistakin tarvikkeista ja vaatteista, joita toivoi Strasbourgiin postitettavan. Eilen ja tänään niitä olen keräillyt, ostanutkin jotain. Oli jotenkin tavattoman mukavaa koota pakettia. Ja kyllä, myönnettäköön, katsoin jo aikatauluja, milloin voisi mennä käymään Ranskassa. Saattaapihan se olla, että hiihtolomaviikolla Hangasoja jää kakkoseksi ja me menemmekin Keski-Eurooppaan…
Tuntuu ranskalainen opiskelijabyrokratia olevan takkuavampaa kuin meillä; mm. tyttären ja kaverinsa (Ranskan) opiskelijakortit ovat kuulemma parhaillaan matkalla tänne koti-Suomeen kun tytöt ovat jo pian viikon olleet Strasbourgissa. Kaikkea pientä robleemia on ollut, mutta periaatteessa ovat nyt saaneet alkumuodollisuudet jotensakin hoidelluksi. Josko kiinnostaa, millaisessa lukaalissa vaihtarimme kevätlukukauden asustaa, klikkaile asuntolan sivulle tästä . (sivun alareunassa on sisäkuviakin)
Kymmenen neliön huoneessa on sänky, kirjoituspöytä, ikkuna, vessa ja pieni jääkaappi. Minusta näyttää vähän laivan hytiltä… 🙂 Kuudennen kerroksen solukeittiö ja yhteiskylppäri kuuluvat myös Paul Appell Residencen fasiliteetteihin. Ja mikä tärkeää boksi on kuulemma lämmin. Pikkuisemme kun on sellaista kroonisesti palelevaa sorttia, joten hyvä, että lämmitys pelittää.
Oulussakin lauhtuu, pyryttää… Pyry ei kuitenkaan ollut syy pois lenkiltä pysymiseen. Flunssa edelleen vähän juilii. Kokeilin tänään eka kertaa suolakannua. Ja vot! Se on hyvä. Ainakin näin yhden päivän kokemuksen perusteella luulen, että siitä tulee minulle hyvä luomuapu myös ei-flunssaisina-aikoina. Joskopa se huomenna vaikka äänikin riittäisi. Luennon alkukin alkaa olla sekin jo paketissa, joten valmiina kohti ensi viikkoa…
Turun kauppahallin lyhyttavaraliike (klikkaa isommaksi)
Ihastuttavan näköinen tuo kauppa! Tahtoisi päästä tutustumaan tarkemmin.
Henna, eikös vain olekin viehättävä? Tuo ”museo”kauppa on (tai ainakin oli toukokuussa 2009) tosiaan Turun kauppahallissa. Se on lasin takana, siis sinne on kerätty vanhoja paketteja ja purkkeja, joita saa vain katsella. Mutta mukava niitä on katsellakin. Harmittaa että toisen seinän tavaroista ottamani kuva on kovin epätarkka. Siis Turussa kannattaa tuokin käydä katsomassa.
Ah niin tutulta kuullostaa; omani ovat opiskelleet Englannissa ja USA:ssa. Tuo tavaroiden lähettely on sitä lapsen huolintaa (onko tämä olemassa oleva sana?), jota tekee mielellään…
Paketti kotoa. Kuulun ikäpolveen, jolla on ollut ilo olla tämän ”huolinnan” (Helena: sana on olemassa) kohteena – kotimaan sisäisessä pakettiliikenteessä.
Oppikouluun maalaiskylistä 1940- ja 50-luvulla lähetetyt lapset (11 -12 v), mukaan lukien itseni, eivät voineet tulla kotiin viikonlopuiksi, koska (1) lauantainakin oli koulua, (2) matka koulukaupunkiin oli pitkä, (3) yksityisautoja ei ollut, (4) koulukaupungin ja kodin välillä ei ollut rautatieyhteyttä/linja-autovuorot eivät sopineet lukujärjestykseen.
Paketti (äidin leipomat ”lämpimäiset” – jäähtyneinäkin) lievitti koti-ikävää ja auttoi sopeutumisessa vieraisiin oloihin.
Ja olihan armeijan varuskuntien yksiköissä oli vielä 1960-l. alussa tilat ns. ”siviilipaketeille.” Kiitos edesmenneen äitini, huolinta toimi loistavasti vielä varusmiespalveluksenikin aikana.
Näin julkaisussa ”Reserviupseerikoulu 114. kurssi” uo. ”Koivusta”:
”Hauska* poika. Koivu -pojan piirakat** olivat koko tuvan suosiossa. Tuhlasi pari iltaa viikossa kirjeeseen ja laittoi sen sitten – pakettina.”***
*!!?
**äidin leipomat karjalanpiirakat
***pakettien kulku oli siis molemminsuuntaista
Helena, ja pakettiin kaikkien kuplapussien ja kahvipakettien väliin rippusia rakkautta, eikös vain? 🙂 Tämmöistähän se on.
Koivu, mukava muistelu sinulla. Kortteeriasuminen oli ymmärtääkseni oppikoululaisten osana erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa kovin tavallista.
Ja tuo lainaus vuosikurssijulkaisusta! Suuremmoinen! Viittaa siihen, että olet ollut jo tuolloin innokas kirjoittaja. Onko nuo kirjeet (paketit) tallessa?
Mitenhän tuo on Kajaanin autokomppaniassa; onko vielä tila siviilipaketeille? Joskin Juniori tullenee olemaan lämpimäisillä kotona aika usein 🙂 Niin on ainakin luvannut.
Joo, jostain syystä tuommoinen retro on vain niin viehättävän kaunista, jopa silmiähivelevää.
Täytyy käydä kurkkaamassa, kun seuraavan kerran Turkuun eksyy. 🙂
Muistanpas minäkin armeija-ajoiltani kun tyttöystävältäni, nykyiseltä vaimoltani, tuli kirjeitä ampumaleirille Rovajärvelle. Mukavaa oli kirjeitä saada, mutta mukavaa oli patteristollakin kun kirjeitä ja paketteja jaettiin iltahuudon yhteydessä. Sattui nimittäin niin, että kirjeeseeni oli ”lorahtanut” vaimoni hajuvettä ( tarkoituksella kai?:))ja sitähän vääpeli nuuhki ja arvuutteli hajuveden merkkiä, merkitystä ja kirjeen saajaa. Kun menin kirjettä hakemaan niin kuulin naurahduksia ympärilläni, nuuhkasin kirjettä ja sanoin, että Charlietahan tämä! Lempinimi oli loppuleirille selviö:’ saarlie ’.
Pehtoori! Kaikille kerroit! 🙂
Niinhän siinä tosiaan kävi. Kirjeen kuori taisi olla vaaleansininen – kuten (Revlonin) Charlie-tuoksun pakettikin…