Ei, en ole lähettänyt tyttärelle Strasbourgiin kirjettä. Tai siis olen, mutten tuota yllä olevaa.
Puhuttiin tänään nuoruuden historiasta luennolla. Kovasti tuntui nykyopiskelijoita tuo yllä oleva kemiläisen isän pojalleen, joka Helsingissä opiskeli lääketiedettä, vuonna 1934 lähettämä kirje hymyilyttävän. Vaikka ihan täyttä asiaahan tuossa puhutaan, eikö?
Luento eteni sotien välisen ajan nuorten opiskelumahdollisuuksista ja elämäntavoista nuorisokulttuurin syntyyn. Päästiin sodan jälkeisiin vuosiin ja rock´n roll´n rantautumiseen Suomeen. Jos edellinen kirje hymyilytti, niin näistä rokin alkuvaiheessa käytetyistä suomennoksista riemu repesi!
”Ketkuta ja jyrää”,
”Rullaa ja lullaa”,
”Heilu ja keinu”,
”Hyppää ja hippaa”,
”Tempaa ja syökse”,
”Ryntää ja riuhdo”…
ja viimeisenä paras: suora käännös!
”Kivi ja sämpylä”
Hah, hauska. Meidän kylässä on aasialainen ravintola Wok and Roll.
”Rock Around the Clock” (Kiveä kellon ympäri) -leffa herätti huolta äideissä ja isissä syksyllä 1956. Helsingissä nuoriso oli filmin nähtyään kiihkoutunut (asiatonta parveilua teatteri Edisonin liepeillä) siinä määrin, että teatteri Tapio Joensuussa esitti elokuvaa – yhteiskuntarauhan nimissä? – vain yhtenä iltana.
Mitä näimme ja kuulimme? Nykymittapuun mukaan: (1) säyseää soittoa ja laulua, (2) siistejä asuja (puku, kauluspaita, kravatti/rusetti), (3) keski-ikäisiä, stabiilivartaloisia staroja (Bill Haley and His Comets).
Lievää kiihtymystä osoitti se kanssakatsoja, joka yhtyeen Freddie Bell and His Bellboys päätössävelten (”Giddy Up A Ding Dong”) soidessa poistui teatterista:
”Pen..le, kun loppu just parraassa paikassa..”
Irma, Wok and Roll? Onko oikeasti tarjolla sämpylöitä wokin kanssa?
Koivu, juuri noin. Yksi opiskelija teki vuosi sitten kandityönsä rock´n and roll´n ja nimenomaan vuoden 1956 nuorisokulttuurin läpilyönnistä: hän tarkasteli tutkielmassaan, miten Iisalmessa ko. elokuva ja kaikki siihen liittyvä otettiin vastaan. Niin nuorten kuin aikuistenkin kannalta. Muistelusi Joensuusta myötäilee kyllä Iisalmessa koettua.