Äitinä ja tyttärenä. Tytär maailmalle, äiti sairaalasta kotiin. Yö on päivä, päivä on yö. Tekemällä, suorittamalla yritän auttaa ja selvitä. En ole oikein hyvä näissä jutuissa, …
Mutta tiedättekö, mikä on hyväksi? Kyyneleet, itku auttaa. Ja pehtoori tietty.
Ja työ. Sitäkin on tänään tullut huhkittua vähän moneen suuntaan: mm. tulin omalta osaltani sohaisseeksi Kemi – Tornio -kuntaliitosmehiläispesää. Menin aamupäivällä antamaan Radio Perämeressä pitkät pätkät tutkijalausuntoa. Sanoin periaatteessa vain, että mennyt meissä vaikuttaa. Isoissa ja pienissä ympyröissä vaikuttaa, ja olen edelleen sitä mieltä. Lähellä ja kaukana, mennyt jättää meihin jälkensä.
Ai niin, ja mikä vielä auttaa? Ystävät. 🙂
Unikin voisi olla hyväksi. Ensi yönä nukun! Tytär soitti juuri ja ilmoitti olevansa Strasbourgin opiskelija-asuntolassa perillä. 🙂
Häkellyttävän kaunis tuo postauksen eka kappale!
Helena, olisikohan se niin, että sinua tuo eka kappale häkellytti, koska tiedät, miltä tuntuu… 🙂