Tällä viikolla Valokuvatorstain inspiksenä toimii Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden Alla kappaleen sanat ja/tai musiikki.
”Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton minä itselleni saan. – – ”
Kuinka monta kertaa mökin maisemissa tätä laulua olenkaan miettinyt, hyräillyt, liikutuksesta hiljaiseksi mennyt. Minäkin. En niin hiljainen muutoin.
Kuva on otettu uudenvuoden kuutamoyönä 1.1.2010 klo 01.48.
Suurenee klikkaamalla.
On talvitunnelmainen kuva!
Raskas on lumen paino, kuten laulunkin tunnelma.
Lumipeitto myös suojaa…
Kuvassa on kaikki talven kauneus ja illan kuulaus.
Wautsi, mikä talvikuva. Onko viime talven lumia?
Vähän mainostankin samalla uutta haastejuttua, täälläkin voi käydä kurkkimassa ja osallistumassa http://alkukirjaimet.blogspot.com/
Nohna, kaamoskin voi olla tunnelmallista.
Tinde, lumen paino kuitenkin pehmeä.
Helena, juuri niin.
Arleena, niin, talvikin on kaunis. Tässä ei itse asiassa ole ilta vaan yö: uudenvuoden yönä kahdelta kuu valaisi, oli ihan taikayö.
Maiju, viime talven kuva on…
Mielenkiintoinen uusi haastejuttu, joskopa osallistuisinkin joku kerta.
Koska siis TPTA, mutta ei ”…on nyt kotomaamme…”, niin piti käydä kuuntelulle.
Säkeet, joita hyräilet ja Hangasojan beskowilainen satumaisema mätsäävät mainiosti*. Mykistävää! Klo 01.48 !
*Ja vain ne säkeet. Toisaalla laulussaan Laaksonen synkistelee oikein periugrilaiseen, kuvan taianomaiseen tunnelmaan sopimattomalla tavalla.
Koivu, juuri nuo alun säkeet, ”puppura ja peitto”, tuona kuvausyönä olivat merkillisiä, merkillisen kauniita.
Voi kuinka tuonne beskowilaiseen (sinä sen sanoit!) maisemaan on nyt ikävä. Mutta ei auta: 60-lukua ylle ja Hilikkuun.
Onpa kaunis sinisen kaihoisa tunnelma kuvassasi.
Kaunis. Todella kaunis.
Pantteri, kaihoisa ja kuulas. Melkein melankolinen, mutta niinhän se on tuo Laaksosen laulukin.
Irma, kiitos. Luonto on.
Lumen turvassa