Kalvakka joulukuinen sunnuntai. Kalvakan (aika kamala sana muuten, itse asiassa hyvin kuvaava) lisäksi pistävä, pureva itätuuli. Niinpä olikin liki sankari olo kun sain lenkille lähdetyksi. Tai ainakin annoin itselleni luvan olla sankari kun lähdin. :). IPodin volyymit kohtuullisen kaakossa ja pitkin tyhjän kaupungin katuja (autolla ensin sinne ja Caritakseen, siis en todellakaan kotoa kaupungille kävellyt) ristiin rastiin tepastelin. Täytyy kävellä näin… Jotain niinkin lälläriä kuin Tuure Kilpeläistä ja jotain niinkin outoa kuin Lady GaGan Bad Romance – se on ihan huippu kävelybiisi.
Aamupäivän jälkeen hoksasin, että tänään en tarvitse särkylääkettä, hammasrooppi paranee vihdoin, antibioottikuuri ohi. Siis ihan tiedoksi kaikille, joilla joskus on edessä hampaanpoisto, särky kestää viikon, kaksi sen jälkeen. Näin minulle sanoi lääkärikin, mutta uskoinko? No, en. Tietenkään. Piti kokea tämäkin.
Jotenkin muutenkin kaikin puolin välipäivä – hulppean rauhallista. Iltapäivällä jo Andrea Bocellin Carmen viihdytti.
Ja nyt mietitään pehtoorin kanssa, katsommeko Stieg Larssonin kirjoista tehdyn ”Miehet jotka vihaavat naisia” -minisarjan. Olemme lukeneet (pehtoori lukee nykyään kaunokirjallisuutta PALJON enemmän kuin minä, mistä olen vähän kade) koko trilogian ja kovasti pitäneet, mutta — katsommeko tv-version? Ehkä hyvä pitää hyvä kirja kirjana. Toiselta tulisi Tali-Ihantala -elokuva. Historioitsijanhan se ´kuuluisi´ katsoa, mutta …
Ehkäpä sittenkin käytän illan joulureseptisivun värkkäämiseen.
Ai niin: jos mietit, hommaatko huomiseksi kaksi kynttilää ikkunalaudalle, katso miksi niitä yleensä sinne laitellaan… Itsenäisyyspäivän kaksi kynttilää. (klik)
Tuli vain mieleen koskapa ”kahden kynttilän” google-haulla on sivuilleni viime päiviä klikkaillut kymmeniä vieraita.
Meillä on kynttilät jo valmiina. Melkein joka ikkunalle.
____________________________________________________________________________________________
Joulukalenterikuva n:o 5
…. olkoon ilmoitussivu Pohjois-Suomi -lehdestä reilut 100 sitten (1905).
Suurenee klikkaamalla…
Vatsantäytön PERUStekijät eivät siis ole sadassa vuodessa juuri muuttuneet. Vajaat kolme viikkoa, ja joulupöydistä löytyy edelleenkin:
(1) joulu-kinkkua, (2) anjovis´ia (tai vastaavaa), (3) sardineja (tai vastaavaa), (4) lipeäkalaa (saitakalasta tai vastaavasta valm.) – jos perheessä on 80 – 90 v ikäisiä jäseniä, (5) makkaratavaraa ja leikkauksia.
Ja sittenhän saa myös vatsansa täyteen puuroo!
Maailma muuttuu, mutta perinteet pysyvät. 🙂
Minä olen kovasti viehtynyt näihin sanomalehtien mainossivuihin. Ehkäpä siksikin, että ne ovat arjen historiantutkijalle hyvää lähdemateriaalia. Niiden tutkimisessa on vain aika lailla ongelmia… mutta kiehtovaa nittä on lueskella.
Tuolla sivulla on mainos myös huopakengistä, vinkkeleistä… Olen kovasti etsinyt itselleni mustia, pitkävartisia vinkkeleitä, mutta en ole löytänyt. Tietääkö kukaan mistä löytyisi?