Onko elämää pikkujoulujen jälkeen? Toki!
Oli eilen mukava. Ei ihan natsannut kaikki: ruoka ei ollut kovinkaan erityistä. Ei, ei mikään pilalla, mutta eihän se mitään makujen ilotulitusta ollut. Mätivaahto-palttoonnapit olivat ehdoton top. Ja niinpä sitten kävin keittiömestarilta ohjetta kyselemään: sainkin. Laittelen huomenissa joulureseptisivulle. Tein niitä nimittäin tänään. Melkein yhtä hyvinä kuin eilen. Eilen tuli taas kerran todettua että alkupalat ovat yleensä buffet-pöydän parasta antia: varsinkaan kun mie en jaksa ravintoloiden laatikoista ja paistista innostua.
Mutta ohjelma: humanistit rulettaa. Tiernapoikaesitys, jossa Aalto-yliopisto sai sille kuuluvan ylenkatseen ja 60-luvun teeman mukaisesti Koivistolaiset ja Danny sekä kollegan kokoama ”Tunnista taideteosten väärennökset” olivat ylivertaisia. Minun 60-luvun arjen historian tuntemusta kartoittava skabani sujui – ehkä mallikkaasti, mutta en ollut ollut tajunnut/tiennyt että pikkujouluun tuli pääosin tiedekunnan nuorta väkeä: eivät voineet tietää vastauksia…
Sapuskan ja ohjelman jälkeen soittonsa aloittanut bändi oli sekin kovin nuorista koottu, mutta soittivat oivallista tanssimusiikkia. Olihan mukava rokkailla pitkästä aikaa. Mitä tekemistä sillä on taidehistorian kanssa? Paljonkin :). Ennen puolta yötä oppiaineen toisen professorin kanssa hidas, ja sitten lupauduin – vai ettenkö sittenkin tyrkyttäytynyt? 🙂 – kyydille. Siispä ajoissa kotona, ei mitään pikkujoulujen taksitolpalla aamuyöstä riekkumista.
Niinpä ei ollut aamulla vaikeuksia treffata systeriä Oulu-opiston ovien takana heti kymmeneltä kun Naisten messujen ovet avautuivat.
Muutoinkin päivä sujunut enemmän vähemmän joulunodotuksen merkeissä. Ruoan merkeissä. Nuorempi nuoripari oli kanssamme syömässä pidemmän kaavan mukaan. Hyvä niin.
Nyt väsy.
__________________________________________________________
Joulukalenteri n:o 4
Naistenmessuilta Festaan
