Itsenäisyyspäivänä .. kaikenlaista luettuani … tuli mieleen papat. … Merkillistä …
Äitini isä, Aleksanteri – Tuulen Ale – jonka nimi kulkee tämän blogin nimessäkin. Häntä en koskaan nähnyt, en koskaan tuntenut. Hän hukkui Koivistolla jatkosodan aikana (11.11.1943) …
Isäni isä, Riku-pappa, jonka kanssa ehdin tutustua ja joka Nurmijärven mökillä opetti vuolemaan onkeen oikeanlaisen pään ja joka Nurkkilassa jaksoi varoittaa nokkosista, joissa silti poltin pohkeeni..
Mennyt minussa – miksi mennyt juuri tänään … Miksi juuri papat?
______________________________________________________________________
Joulukalenterikuva n:o 6
Kynttilälyhty – vaikka sitten aika yksinäinen sellainen.
Kyllä on komeita miehiä! Maan isät, meidän isät….
Huomenna on kulunut 10 vuotta oman isäni kuolemasta. Uskomatonta. Riku-papan kanssa on tehty monet saunavastat, haravoitu heinänräppeitä hänen kokoamiensa heinäseipäiden juurelta. Istuut viressä, kun hän veisteli seipääntappeja. Sirpillä kerätty lehmille ruohoa…pidelty hänen isoa kättään..
Isät.
..siis istuttu vieressä…
Sinulla on Riku-papasta niin paljon enemmän muistoja, Irma! Luonnollisesti…