Aatonaaton aamu aukeni pakkaseen: – 28 C. Perusteltu syy jättää lenkki väliin, vaikka toisaalta se olisi ollut tarpeen…
Samalla kun ajelin kauppaan koukkasin tyttären kautta ja vein tämän töihin. Oli Hesburgerilla ollut kuulemma hiljainen päivä. Sen sijaan Rantapellossa oli hieman tohinaa, mutta onneksi pojat olivat minulla apuna: tonttuilivat ja veivät joulutervehdyksiä ja hakivat vielä puuttuvia pikkujuttuja. Järjestelivät kanssani huushollia, lämmittelivät leivinuunia ja hoitelivat omia lahja-asioitaan. Johan oli mukavaa, äsken jo vähän maistelimme huomisen kalapöydän antimiakin.
Touhutessani soittelin sukulaisia ja iloksemme saimme sähköpostia ”vanhoilta” tutuilta.
Illansuussa kävimme Jäälin mummulassa: vävykokelaskin oli vaihtanut työvuoron, jotta pääsi ”näyttäytymään”. Eilisestä kakusta piti kommentoida: hyvää se oli. Vain papasta (joka ei paljon sokerisia juttuja yleensä syökään) se oli liian makeaa, mutta met muut pidimmä. Tosin mummun pulla ja lohileivät taisivat pärjätä Piparkakku-valkosuklaa-riisipuuro-luumu -kakulleni kuus nolla 🙂
Odottelen jo hiljalleen hidastumista…
__________________________________________________
Joulukalenterikuva n:o 23
Tunnelmaa kohti …
