Vielä keittiömestareiden ruoasta

Eilisen illan hurjan hienon Lapin keittiömestareiden herkkupöytätapahtuman jälkeen ei tarvinnut yöllä nousta syömään.

Viitisenkymmentä! pientä makupalaa oli mahtava makujen sinfonia (MENU TÄÄLLÄ). Puolensataa kokkia oli loihtinut toinen toistaan makoisampia gastronomisia kokeiluja. Koivu kyseli kommenteissa, eikö vähempi riitä? Ei ilmeisesti. Yksi tämän tapahtuman hienous on siinä, että keittiömestarit ympäri Lappia kokoontuvat kerran vuodessa yhteen ja saavat tällaisen koko Pohjoismaisssa ainutlaatuisen gourmet-tapahtuman aikaiseksi. Monet ovat omien ravintoloidensa keittiömestareita ja siten kilpailuasemassa kollegoihinsa, mutta silti pystyvät näin toimimaan kimpassa. Jokainen haluaa tehdä jotain ja tulos oli suuremmoinen!

Paistinkääntäjien ritari-käädyistäni oli meille se ilo, että pääsimme puoli tuntia ennen muita saliin ja keittiömestarit esittelivät meille kaikki ruokalajit. Reseptejäkin saimme kysellä (ensi kesän kalaaseissa lienee tarjoilla pernod-liekitettyjä scampinpyrstöjä). Ja sekin ilo, että illalliskortit, joihin sisältyi runsaahkosti valko- ja punaviiniä olivat varsin kohtuuhintaiset (62 euroa). Ei-rotissööreille ilman viinejä 52 euroa, mitä sitäkään ei voi pitää ruoan määrään ja laatuun nähden pahana.

Saimme pöytäseuraksi Paistinkääntäjien seniorisukupolvea Sodankylästä ja mukavasti meni ilta: ruoasta ja historiasta, Lapista ja kirjoista jutellessa. Tunturihotellin valtavasta vierasjoukosta bongasimme monia tuttuja: lapsuudenystävänikin näin ensi kertaa vuosikymmeniin. (kuvat suurenevat klikkaamalla, harmittaa kun otin vain pikku kameran mukaan, kunnon kameralle olisi ollut käyttölä!)

Osterit olivat ainoa, jota en maistanut. Olen kerran elämässäni kokeillut, eivät ole mun juttu. Eilen postaamastani ruokalistasta (klik) kaiken kukkuraksi puuttui muutama herkku: mm. villakuoreenmäti. Mustaa, vähän kuivaa mätiä se oli. Siinä missä mätiosasto, rapu-mansikkahytelö (kuvan yläreunassa) ja hieman kuivaksi jääneet blinit eivät isommasti hetkauttaneet, olivat sammakonreidet ja monet kylmät liha-alkupalat aivan erinomaisia. Kiiskifileistä keskustelimme pöytäseurueessa aika kauan, – hyviä ne olivat, eivät äärettömän ainutlaatuisia, mutta kunnioituksemme perkaajaa, fileoijaa kohtaan oli kohtuullinen.

Miltä sammakonreidet maistuvat? Kanalta, kalalta, joku sanoi että jänikseltäkin. Ne olivat meidän kaikkien neljän mielestä tosi herkkuja. Gratinoidut sinisimpukat olivat minun top ten -listalla. Pojat tykkäsivät erityisesti hevosen lihasta. Minulla(kin. vrt. Koivun kommentti) oli hieman ennakkoluuloja, mutta hyvää se oli. Pääruokien osalta meidän makumieltymykset hieman erkanivat, mutta yhtäkaikki pidimme madeira-korvasienikastikkeesta kovasti. J:kin joka ei muutoin sieniruoista piittaa.

Ja minä,joka en muka niin jälkkäreistä välitä, olin ihan mennyttä tämmöisen pöydän edessä!

Kymmenen kieppeissä olimme mökillä. Kylläisiä ja vielä makumuistoja kertaillen.

Tänään lumen satumaassa lenkillä. Nuoretkin ajoissa hereillä, joten ehtivät mukaamme.

Nyt on isänpäivän sauna takana. Tänään illallinen vähän eilistä vaatimattomampi. Poroa kuitenkin laitan. Ja J:lle – ja meille muillekin tietysti – täytettyjä tomaatteja. Ja muutama muu ruoka. Ja vain yksi jälkkäri: vadelmamarenkileivoksia. Huomenna ei sitten syödä. Huomenna ajellaan kotiin: onneksi seminaariesitys on peruttu, joten ei tarvitse ehtiä kahdeksi kampukselle kuten niin monta kertaa aiemmin.