1980-luvulla kasvaneena olin päässyt luksustuotteiden makuun – teoriassa. Haaveilin lottovoitosta ja ostosretkistä. Syksyllä 1989 olin ekaa kertaa Pariisissa ja tajuttuani, että kaulakorut näyteikkunassa maksavat saman verran kuin suomalaiset omakotitalot, tulin himpun verran viisammaksi. (Näin muuten viime yönä painajaisunen omakotitalon ostamisesta. Heräsin ennen viittä.)
Kaisa, omakotitalossa on ihana asua, mutta tuollaisesta kynästä voisi nähdä painajaisia 🙂
Pappilan mummo, aivan niin, taitaa olla kyse enemmän leuhottamisesta kuin ahneudesta. Dubaissa tämmöisiä tavaroita ja hintoja näki … Öljysheikeille nämä ovat varmaan pikkujuttuja. Eivät taitaisi innostua mission.fi -keräyksestä.
Luulen, että minulla on kynälaatikossa kaksi näitä! Jos ei omista, niin onhan se mielenkiintoista ainakin nähdä, ja sinä olet nähnyt paljon. Erillainen, siis odottamaton mielikuvituksesi, on aina hauska vastauksesi tähän Valokuvatorstaihin!
Dear Irma, mielenkiintoista että mielestäsi minulla on jotenkin erilainen näkökulma näihin haasteisiin. Itse en sitä noin näe. Usein olen vain hämmästynyt kuviini tulleista kommenteista: kun luulen laittaneeni huonon (teknisesti tai teemaltaan) kuvan niin saankin kovasti myönteisiä kommentteja ja päinvastoin. Mutta kommentit aina tervetulleita. Kiitokset tästä sinunkin – hieman erilaisesta kuin muilla. 🙂
1980-luvulla kasvaneena olin päässyt luksustuotteiden makuun – teoriassa. Haaveilin lottovoitosta ja ostosretkistä. Syksyllä 1989 olin ekaa kertaa Pariisissa ja tajuttuani, että kaulakorut näyteikkunassa maksavat saman verran kuin suomalaiset omakotitalot, tulin himpun verran viisammaksi. (Näin muuten viime yönä painajaisunen omakotitalon ostamisesta. Heräsin ennen viittä.)
Näyttämisenhaluahan tuo on: Minulla on!
Miten joku voikaan olla noin rikas, että ostaisi tuollaisen kynän – saman rahan voisi käyttää monin eri tavoin vaikka http://www.mission.fi/lahjoita/kampanjat_ja_keraykset/tasaus/
Kaisa, omakotitalossa on ihana asua, mutta tuollaisesta kynästä voisi nähdä painajaisia 🙂
Pappilan mummo, aivan niin, taitaa olla kyse enemmän leuhottamisesta kuin ahneudesta. Dubaissa tämmöisiä tavaroita ja hintoja näki … Öljysheikeille nämä ovat varmaan pikkujuttuja. Eivät taitaisi innostua mission.fi -keräyksestä.
Kynä näyttää kyllä hienolta mutta ei kovin monen rahat taida tuohon riittää.
Niinpä, Savisuti. Ja kuka haluaa tuollaiseen ne käyttää?
Ei kai se ole ahne joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Sinäpä sen sanoit, Arleena.
Luulen, että minulla on kynälaatikossa kaksi näitä!
Jos ei omista, niin onhan se mielenkiintoista ainakin nähdä, ja sinä olet nähnyt paljon. Erillainen, siis odottamaton mielikuvituksesi, on aina hauska vastauksesi tähän Valokuvatorstaihin!
Dear Irma, mielenkiintoista että mielestäsi minulla on jotenkin erilainen näkökulma näihin haasteisiin. Itse en sitä noin näe. Usein olen vain hämmästynyt kuviini tulleista kommenteista: kun luulen laittaneeni huonon (teknisesti tai teemaltaan) kuvan niin saankin kovasti myönteisiä kommentteja ja päinvastoin. Mutta kommentit aina tervetulleita. Kiitokset tästä sinunkin – hieman erilaisesta kuin muilla. 🙂
Voi auta, jos olisi varaa maksaa kynästä noin paljon!
Krisu, tiedätkös minusta on merkillistä, että tuollaisia kyniä edes tehdään. Saatikka että joku voisi ostaa…