Kotilieden (siis lehden) vanhat vuosikerrat tänään olennainen osa työpäivää. Sieltä tuntui tarttuvan paljon sellaista, joka ei varsinaisesti ollut tutkimusintentioni kannalta tavattoman keskeistä. Jotenkin muuten vaan olivat ajankohtaisia. Kertovat päivän kulusta… Kuvat suurenevat klikkaamalla.
Kahvia tarvitsin – ja paljon.
… ja sitten tämä juttu on suoraa jatkoa eiliselle.
Ja tänäänhän se sitten selvisi,
mistä nämä hammasprobleemini johtuvatkin … 🙂
[ihan aavistuksen verran sisäpiirin juttu]
Jos hankkisi Bijoun, saisiko pitkästä aikaa flow´n – kirjoittamisen riemua!
Tässä pitäisi vaihtaa ´hiihto´-sana ´lenkki´-sanaan.
Tämä toi mieleen jotain niinkin kliseistä kuin,
että loppu voi olla uuden alku.
Ei tarvitse hyvästellä.
Se on hyvä, oikein hyvä.
* * *
Entäs tämä? Mikä tämä on?
Mitenhän on jos systerille tai murmelille tämmöisen joululahjaksi hankkisi?
Liekö riemastuisivat. 🙂
Tietääkö joku blogivieraista, mikä vempain tämä on?
Se vempain on parsinsieni. Sieni vaan rikkinäisen villasukan sisään ja sukanpohjan parsiminen on paljon helpompaa, kun tukena on puualusta. Isäni nikkaroi näitä ja antoi lahjaksi sukumme naisille. Kokeiltu on ja hyväksi havaittu. Mainos oli oikeassa: vaatimaton mutta tarpeellinen!
Se pienin vempain taitaa olla vanttuun peukaloon tarkoitettu.
Parsinsieni siis on paketissa tänä vuonna.
Kaijalla selvästikin sisäpiirin tietoa asiasta. Parsinsieniähän se on.
Sisareni Raila, nyt on kyllä valitettavasti tuotettava pettymys ja todettava, että olen ehtinyt jo Lontoon Heathrow´n lentokentältä hankkia sinulle lahjan, eikä se todellakaan ole parsinsieni. 🙂
Luulempa, että äidillänne on jo tuollainen, jos ei vaan ole heittänyt poissa, eli ei varmaan kannata hänellekään hankkia sitä tänä jouluna 🙂 … Minun äidilläni oli tuollainen lapsuudessani ja on edelleen. Tuo takimmainen sienin näköinen on tuttu minulle …
No, nyt: En siis saa parsinsientä;)
Mannu, on murmelilla – ainakin ollut – tuollainen, ja muovinenkin versio oli. Joten enpä taida ryhtyä hankkimaan.
Ja Raila, koeta nyt vaan toipua tästä.