Mielenkiintoista kun töissä valmistelin tänään keskiviikon tuutoritapaamista, tarkoituksena tarjota eka vuosikurssin opiskelijoille vähän työelämätietoa ja ainakin tietoa, mistä uraohjausta saa. Päivittelin näitä juttuja itsellenikin. Työvoimahallinon sivulla http://www.mol.fi/avo/ on (uusi?) monipuolinen, laaja, hyvin vakuuttavanoloinen ammatinvalintaohjelma, jolla voi helpottaa omaa ammatinvalintaansa.
Meillä ei lukioaikana ollut koskaan mitään soveltuvuustestejä. Ammatinvalinnanohjaus typistyi siihen kun luokanvalvojatar useammin kuin kerran hyppi pienellä pontevalla kropallaan tasajalkaa kateederilla ja huusi pää punaisena meidän pienelle porukalle, että TEISTÄ KENESTÄKÄÄN EI KOSKAAN TULE MITÄÄN!
Ehkä se oli hyväkin kannustin, koskapa tuosta tuomion saaneesta poppoostamme yhdestä on tullut Oulun ison ala-asteen rehtori, yhdestä juristi, yhdestä ammattikoulun opettaja Ranskaan, yhdestä teatterikorkean käynyt näyttelijä, koneinsinöörikin joukosta valmistui (pehtoori), yhdestä tuli koulukuraattori, muutaman urakehityksestä en ole kuullut mitään ja minullekin on duunipaikka löytynyt.
Mutta palatakseni siihen ammatinvalintatestiin. Tein sen tänään. Testissä ei kysytty suoraan, miksi haluan isona; minähän en suinkaan halunnut historioitsijaksi, en edes ymmärtänyt, en edes vielä yliopistoon päästyäni ymmärtänyt, että jollakin niin mukavalla puuhalla kuin ”historoinnilla” voi ansaita leipänsä. Testissä ensin runsaahkolla kysymysmäärällä kartoitetaan persoonallisuutta ja soveltuvuutta jne., sitten on vielä kiinnostukset, kyvyt, ammattitaidot, rajoitteet, työn ominaisuudet -kysymyssarjat. Klikkailin kaikki.
Ja sitten tulos: Arkeologi [minähän olen opiskellut sekä yleistä että klassillista arkeologiaa, ja kaivauskokemustakin on 🙂 ], farmaseutti [tätä minä kyllä ihmettelen], historianopettaja [kuinka viisas testi, nyt voin vakuuttaa opiskelijat, että siihen kannattaa luottaa], isännöitsijä [hmmm…], opinto-ohjaaja [juuri näin!], kulttuurisihteeri [miksei?], nuoriso-ohjaaja, projektipäällikkö, ja sitten kymmenentenä oli kotitalousopettaja!
Melkein noiden ammattien toimenkuvistahan nykyinen työni koostuukinl, vaikka vielä valmistuttuani olin vakuuttunut, että minustahan ei opettaja tule!
Joo ei, ei tarvinnut tämmöisellä testillä loman jälkeen hakea uskonvahvistusta omaan työntekemisen iloonsa: oli ihan hyvä mennä duuniin. Monella muulla tuntui viikko alkavan tahmeammin…
Taidanpa tehdä minäkin, huomenissa. Tai joskus.
Uskottava testi, koska:
(1) ”Tule ylös sieltä kuopasta, arkeologi / älä kaivele menneitä arkeologi…” (Pentti Saarikoski). Lienet hybridi. Vaikka olet ylös kuopasta tullut, kaivelet edelleen menneitä.
(2) Farmaseutti. Niinkuin rohdonsekoittajan erlenmeyer-pulloissa, myös gourmet-kattiloissasi tapahtuu kemiallisia reaktioita. Molempien tuotoksilla on tervehdyttävä, myönteinen vaikutus.
(3) Historianopettaja. Täysosuma.
(4) Isännöitsijä. Rva isännöitsijä, Ms Manager. Passaa.
(5) Opinto-ohjaaja. Napakymppi.
(6) Kulttuurisihteeri. Proosa, lyriikka, nuorisomusa (:-D), kaikki hyvin hanskassa.
(7) Nuoriso-ohjaaja. Sitähän lasten varttumisen seuraaminen on.
(8) Projektipäällikkö. Gradujen ohjaaminen on projektointia ”päällikön” penkiltä.
(9) Kotitalousopettaja. Ehkä pikemmin kotitaloustaitaja, catering-guru, muonittaja, tarjoilupalvelupäällikkö, rotissööraaja. Erinomainen osuma jälleen.
Itse löysin vain yhdeksän kohtaa, mutta testisi tiesi siis 9 oikein.
Railaterttu, kerro tulokset sitten, huomenissa. Tai joskus. 🙂
Koivu, hienosti – imarrellen – avasit tulokset. Tuo farmaseutti-juttu kuitenkin edelleen hiertää. Minä kun en millään osaa ajatella, että kokkaaminen on ”kemiallisia reaktioita”.
Illalla kirjoittamassani listassa todellakin oli vain yhdeksän: yksinkertaisesti siksi, että en muistanut kaikkia. Piti tulla tänne duuniin ja tarkastaa tulosteesta: se puuttuva oli erityisopettaja (vrt. opinto-ohjaaja, nuoriso-ohjaaja… varmaan nuo sosiaalisuuteen ja haluun olla tekemisissä ihmisten kanssa ja auttamis/neuvomisinnokkuuteeni viittaavat vastaukseni tuottivat tämmöisen ”ryppään”).
Se, mikä tästä jää puuttumaan, joka ei oikein missään noista näy, on haluni – ja myös toteutunut ”työnkuvani” – on kirjoittaminen. Olenhan julkaissut puolenkymmentä kirjaa, ja pari keittokirjaakin. Ja läjäpäin artikkeleita, lehtijuttuja, blogia 🙂 mutta ehkäpä ammatinvalinta-testi näyttääkin vain, mihin on kykyjä ja tämän perusteellla siis näyttäisi siltä, ettei kirjoittamiseen ole kykyjä, olenpahan vain hakannut päätä seinään? 🙂
Farmaseutti – Gourmet-kokki. OK, kattiloiden kemia on hienovaraisempaa. Rotissööri liuottaa (kiinteitä aineita) sopivalla liuottimella, muuttaa liuosten konsentraatioita ja ehkä happo- emästasapainoa yms. Molekyylikokit on luku sinänsä. Et ymmärtääkseni ole lähtenyt (vielä?) tämän piperryksen tielle.
Ei taida minusta tulla molekyylikokkia, en hanskaa kemiaa, eikä kärsivällisyyteni riittäisi moiseen. Teen varmaan edelleen ruokaa rakkaudella, riemulla ja reilusti. Pipertäjäksi minusta ei ole. Ruoanlaitossakin minulle merkitsee innoitusta ne ihmiset, joille sitä teen. Ei ruoanlaittoa kikkailun vuoksi. Mutta sen sinä taisit, Koivu hyvä, tietääkin. 🙂