Valokuvatorstain haasteena tänään ”en tiedä mitään”.
Kansallisarkiston vanhaan tutkijasaliin astuessa tulee aina sellainen tunne: en sittenkään tiedä vielä mitään! Mutta tuossa salissa on tavattoman hienoa yrittää oppia tietämään edes jotain.
(Klikkaa isommaksi, näet kuinka kaunis sali on.)
Tuolta sitä tietämätön tietoa saa!
Tuolta ainakin löytyy tietoa!
Luin eilen Jussi T. Lappalaisen klassikkoa Haluatko historiankirjoittajaksi. Poikansa oli jo 1970-luvulla (?) ihmetellyt, miksei kaikkea arkistotietoa voitaisi laittaa tietokoneelle. Lappalainen oli vienyt KA:n vanhaan tutkijasaliin ja selittänyt näkyvillä olevien kirjojen olevan vain murto-osa aineistosta ja poika oli saanut vastauksen kysymykseensä. No, digitointikin on kyllä ottanut askelia eteenpäin vuoden 2002 jälkeen.
Arvoituksellinen kuva.
Tuonne mahtuu paljon tietoa, jota ei tiedä.
Tuolla tekisi mieleni istuskella päivästä toiseen tutkimassa.
HIeno kuva.En minäkään varmaan tuolla tietäisi mitään,mutta olisi kiva vähän oleskella tuolla ,että tietäisi sitten enemmänkin.
Siellä on todella paljon tietoa, josta ei tiedä mitään
Wow, upea sali ja sieltä sitä tietoa saa tietämättömyyteensä. Hieno idea haasteeseen!
Kiirepakolainen, niin saa, mutta täytyy osata etsiä.
Ari, etsivä löytää.
Kaisa, Joko tuo Jussi T:n kirja on klassikko? Hyvä kirja se on. Minusta tosi hyvä. Digitoida nuo vanhan tutkijasalin matskut? Turhaakin se olisi. Mutta kuten sanoit paljon hyvääkin digitoinnilla on jo tehty.
Tuulentukka, arvoituksia ratkaistavaksi.
Liplatus, tiedonhankkiminenkin on opettavaista.
Pappilan mummo, minullapa on ollut elämässäni sellainen vaihe, että istuin tuolla päivästä toiseen…
Yaelian, käy ihmeessä paikan päällä kun taas olet Helsingissä. Se on hieno paikka. Monessa elokuvassakin se on kuvattu.
Arleena, noidenkin niteiden tiedoista on jo kirjoja kirjoitettu.
Varjo, eikös vain olekin hieno sali. Minäkin pidän siitä kovasti.
Paljon on ainakin tietämätöntä tietoa kansien sisällä. 🙂
Kirjastot ovat aina niin kauniita, pienet ja suuret. Kaikkialla maailmassa.
Tarjuska, niin on. Eikä tieto ihan helposti noista kirjoista esiin kaivettavissa.
Tinde, niin ovat. Minäkin pidän niissä käymisestä. Ja arkistoistakin. Pienistä ja suurista.