Työterveyslääkärissä

L: No päivää! Mikäs se ongelma on? Mikä vaivaa?

M: Silmät! Ne kutisevat, ovat kipeät, turvonneet, ei tahdo nähdäkään mitään kun luomet ovat niin turpeat ja arat.

L: Jaahas, katsotaanpas. Ovatko ne nyt erilaiset kuin tavallisesti?

M: No ovat. Enhän minä nyt tämän näköinen ole normaalisti [herra varjelkoon!], ja niiden takiahan juuri tulinkin.

L: Oliskohan se allergiaa vai mitähän se mahtaisi olla?

M: Sitähän vähän niin kuin tulin selvittämään.

L: Onkos sitä taipumusta allergiaan?

M: On. Monenkinlaista. Ja viime kesä oli poikkeuksellisen vaikea, ja vielä koko syksyn olen syönyt antihistamiinia ja käyttänyt kortisonisuihketta. Silti nenä on koko ajan tukossa, ja korvat usein lukossa. Ja muutenkin matala ääni tahtoo häipyä ja sortua, varsinkin kun luennolla joudun puhumaan, opettaessa se häiritsee aika lailla.

L: Onkos sitä opetusta paljonkin?

M: On sitä välillä ja kun en muutenkaan ole niin kovin hiljainen … ääntä tarvitsen.

L: Voisitkos opettaa sillä lailla näyttämällä kuvia?

M: Voi hyvä tavaton! Opettaa yliopistossa näyttämällä kuvia? Sillä laillako teillä lääkiksessä tehdään?

– ei en sanonut mitään tuollaista, tyydyin vain katsomaan työterveyslääkäriä  hyvin, hyvin ihmeissäni.  Totesin ainoastaan, että en voi. Siis en voi opettaa vain näyttämällä kuvia. Mietin hiljaa mielessäni, että mitenhän kanditutkielmien tekoa voisi opettaa näyttämällä kuvia tai miten opettaa arjen historian tutkimustraditioita tai mikrohistorian klassikoita näyttämällä kuvia?! Hallelujaa!

L: Niin mutta varmaan pitäisi nyt sitten jotain allergialääkitystä ryhtyä harkitsemaan…

M: Minulla on jo kortisonisuihke ja antihistamiini ja säilöntäaineettomat silmätipat ja -geeli. Ja silti silmät turpoavat ulos päästä. Voisiko tämä olla aineenvaihdunnallinen juttu? Tai johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta?

L: Sehän se voisikin olla. Kilpirauhaskokeet pitäisikin ehkä tehdä. Kirjoittaisinko jonkun reseptin myös?

Bingo!

Johan oli tervehdyttävä työterveyslääkärissä käynti!

Katsoin kuitenkin luvalliseksi lähteä jo kolmelta duunista, ja soitimme eksnaapureille ja mentiin porukalla Hai Longiin syömään. Ruoka oli hyvää, mutta vielä parempaa oli nähdä näitä ihmisiä. Olenhan sanonut sata kertaa, että ystävyys ei katso ikää.

PS.

Helena haastoi minut omassa blogissaan vastailemaan kysymyksiin… Vaikeita kysymyksiä . . Jättänen vastaamisen viikolopulle. Ja nyt lähden läträämään silmätippojen kanssa.