Olin aamupäivän Kädentaito-messuilla. Siellä olisi voinut kierrellä monta tuntia. Ihailla, kuinka joillakin on taito tehdä käsillään kaikkea kaunista ja kätevää.
Eikä ollut ihme, että jotain sieltä tuli shopattuakin. Ensinnäkin paahtimen kylkeen ”tattimet”*. Magneetilla paahtimen kylkeen kiinnittyvät pihdit ovat kätevät ja kauniit. Samalla tekijällä oli tavattoman kaunis saarnista tehty kahvipurkki ja sen kylkeen kiinnittyvä kahvimitta. Mutta kun meillä on jo kahvipurkki sekä mökillä että kotona. Ei siis tarvetta, mutta kaunis sekin oli.
Sitten oli paljon käsityöliikkeiden standejä. Ja kuinka kovasti taas kaipasinkaan aikoja, jolloin sain kutoa. Kutominen on niin relaksoivaa, telkkaria katsellessa oivallista puuhaa. Opinkin jo aika hyväksi. Tein koko perheelle kirjoneulevillapuseroita, sukkia, pipoja ja kaulaliinoja, mutta jo vuosikymmen sitten – jo ennen kuin jämähdin tietokoneen ääreen – minulta on kielletty kutominen. Ja kyllähän itsekin sen tiedän, että yhden sukkaparin tekemisen jälkeen niska on jotensakin täysin jumissa. Mökillä minulla on aina kudin – siellä ”salaa” sukkia neulon. 🙂
Siis lankoja ja käsityölehtiä en voinut ostaa. Sinellin ja muiden skräppäystarvike-kojujen luona viivyin aika kauan, ja ainakin joulukorttikuvien pohjia tuli hankituksi. Ehkä menu-korteillekin on nyt uudenlaisia taustoja.
Ja sitten messuilla oli paljon pellavavaatteita. Enkä niistä ostamatta selvinnyt. Menninkäisjakku, jossa on ihana huppukin oli ostettava. Nyt on kotiin ja mökille mukava kampe. Muistatteko ennen oli sellaisia kotiäitien työtakkeja? Tämä olkoon minulle nyt sitten sellainen. Menninkäisvaate, jossa viihdyn.
Messuilta hautausmaalle, pienen kierroksenkin tein siellä, ja ensimmäistä kertaa näin hautakiven, johon oli kaiverrettu teksti: ”Tuhka siroteltu mereen”. Kivessä ei ollut ristiä, vain nimi ja tuo teksti. Jotenkin kolahti minuun tuollainen.
Sittarissa oli Roosa nauha -ruusuja (syöpäsäätiön kampanja) ja riemastuin niitäkin ostamaan neljä kimppua. Nyt valaisevat La Festan pöydällä pimeää ja tuulista syysiltaa. Ulkona on sellainen hurjan hieno tuuli: tuulestatemmattu viehtyy tämmöisistä keleistä. Kun ei tarvi lähteä näin ehtoolla tuonne tarpomaan.
Tuulista oli iltapäivälläkin. Oltiin pyörälenkillä; pyöräilimme vastatuuleen oikein kunnolla. Hallista hankimme herkkuja huomiseksi. Tarkoitus oli testata kauppahallin ”viinibaarikin”, mutta kovin siinä oli jo täyttä, joten skippasimme sen jutun.
Nyt sitten pehtoorin kanssa tässä nuoria ootellaan: tyärkin on luvannut töistä tulla kotiin yöksi ja lukemaan. Huomenna onkin pieni ruokajuhla – kaikenlaista tässä värkkäilen ja suunnittelen.
________________________________
*Tattimet? Kerron sanasta joskus…
