Viikonloppu. Tämä viikonloppu oli pitkään merkittynä mökkiviikonlopuksi, mutta kun emme saaneetkaan seuraksemme ketään, vaikka laajalla haravalla yritimme, vastasimme myöntävästi kutsuun mennä huomenna Vaalaan sieneen ja saunaan. Rotissöörikummini puolisoineen on kutsunut meidät ja yhteisen ystäväpariskunnan mökilleen. Olin aluksi hyvinkin pahoillani kun en nyt ruska-aikaan sittenkään pääse Hangasojalle, mutta nyt tosiasioiden edessä – alankin viehtyä ajatuksesta, että pääsen huomenna metsään, jossa kuulemma on PALJON herkkutatteja, sen jälkeen saunaan ja sitten valmiiseen pöytään, varmasti hyvän ruoan äärelle.
Tälle illalle on vielä nautittava loppuun ruoalle avattu uusi riojalainen. Ei ole kärsimys nauttia kelpo tempranillo loppuun. Castroviejo maistuu vähän raa´alle kirsikalle, on samettista, melkein makeaa… Ja on vallan edullinenkin.
Sunnuntaillekin on tiedossa vielä mukavaa: nuoriso tulee syömään. Jos huomenna saamme tatteja, voin hemmotella tytärtä niillä; poikaystävänsä ei ehkä ole niin riemastunut metsänantimista, mutta joskopa vaikka (Marskin) vorschmackia tekisin myös. Ja tämän vuoden hillasadosta hillapannacottaa.
Ja nyt takkatulen ääreen. Oikean työviikon jälkeen on vaan niin mukava olla. 🙂
Herkkutatteja, hienoa! Itse olen kantanut niitä selkä vääränä himaan jo parisen viikkoa; toivottavasti teitäkin onnistaa.
Pari viime hetken vihjettä. (1) Jos maastoissa löytyy, tarkkailkaa (myös) tiheitä kuusikoita. Sienet ovat siellä (ehkä) vasta nousemassa. (2) Ellei tuttu entuudestaan, opetelkaa kehnäsienen* tunnistus! Metsät ovat nyt täynnä TOUKATTOMIA kehnäsieniä. Tällaista en ole kokenut koskaan aiemmin n. puoli vuosisataa jatkuneella sienestäjän taipaleellani.
*”Herkullinen ruokasieni. Kauppasieni. Sekoitettavissa joihinkin seitikkeihin, mutta niillä ei ole vastaavaa kalvomaista rengasta ja niiden itiöpöly on ruskeampaa” (Suomen sieniopas 2009, s.250, WSOY)
Kehnäsieni pistetään opetteluun ja etsintään, kiitos vinkistä.