Hellerajan rikkoutuminen toukokuussa, sodanjälkeisen ajan lämpimin kesä – ja nyt vielä tavattoman kaunis ja lämmin syyskuu. Onhan tämä ylivertaisen hienoa. Sisälle ei olisi malttanut ollenkaan tulla. Pitkä pyörälenkki ja pihahommia. Makron kanssa kelpasi kuvata. (kuvat suurenevat klikkaamalla)
Saapa nähdä, ehtiikö auringonkukka kukkia ennen kuin tulee talvi?
Ja omenapuukin oli kovin kaunis.
Aamupäivällä vietin pitkän tovin antiikki- ja keräilymessuilla. Kauan mietin, uskallanko lähteä, mutta vannottuani, etten osta astioita, ainoastaan vanhat keittokirjat ovat sallittuja hankintoja, ajelin messuille ja humahdin menneeseen maailmaan. Olisin voinut kierrellä vanhojen kirjojen, astioiden, korujen ja taulujen välissä vaikka kuinka kauan…
Ja kuinkas kävikään! Ei liene yllätys, että ostin kahdeksan Kaj Franckin lasia ja kannun.
Ja Aapisen! Oman ekaluokkani Aapisen. Huonokuntoisena sain sen halvalla, mutta sellaisenakin se tulvahdutti valtavan muistojen ryöpyn. Liekö blogini lukijoiden joukossa samaa Aapista tavanneita? Skannailen joskus siitä sivuja tänne Temmattuunkin.
Ihania kuvia, ja jännä nähdä, että auringonkukka on siellä vielä nupussaan. Täällä kaupunkilaisten iloksi istutetut maisemapellot ovat jo kukista keltaisenaan, pitäisikin saada aikaiseksi käydä hakemassa kimppu syksyä piristämään. Ja tuo aapinen! Se tuo myös minulle mieleen monta suloista muistoa.
Mekuru, auringonkukat ovat täällä pohjoisessakin monilla pihoilla olleet komeasti kukassa jo monta viikkoa. Minulla kasvimaalla joutuvat kasvamaan kovin varjossa joten siksi vasta ovat nupulla. Hae ihmeessä jos siellä on siihen mahdollisuus; täällä ne maksavat kukkakaupassa 2 – 3 euroa/kpl. Auringonkukat tuovat minulle mieleen Toscanan – siksi niistä pidän, vaikken muuten keltaisista kukista kovinkaan paljoa.
Jos tuo Aapinen tuo sinullekin muistoja, olemme tainneet koulumme yhtä aikaa käydä 🙂