Kapitulin installaatio-tilaisuuden aluksi oli nuorten kansainvälisten kokkien palkintojenjako. Yli 20 maasta kansallisen kisan voittaneiden nuorten kokkien joukosta Rotisseur-järjestön tuomaristo oli valinnut parhaaksi Etelä-Afrikan, Saksan ja Kanadan edustajat. Kaksi kolmesta oli nuoria naisia. (ks. lähemmin täältä)
Kokkikilpailun tulosten jälkeen alkoi melkein sadan käädyn saajan instsallointi. Crowne Plazan juhla/kongressisali oli liian pieni tilaisuutta varten, ihmisiä joutui seisomaan ja happi oli loppua jo alkumetreillä. Vaikka installointikaava oli lyhyempi kuin Oloksella viime vuonna, tuntui että kestää aika kauan… Kun me emme salin perältä (ei auditoriota – siis ei päästy näkemään pukuja) juurikaan nähneet mitään, livahdimme ulos tilaisuudesta heti kun ystävämme M. oli ritariksi lyöty.
Installoinnin jälkeen oli cocktail-tilaisuus, jossa ehdimme vihdoin hetken ystäviä tavata ja jutella. Taittingeria ei tarjoilussa säästelty, mutta meillä jo edellinen ilta ja lounas juhlittuna ja koko ilta edessä joten oli jopa lisäshampanjasta kieltäydyttävä!
Illallisella plaseeraus oli tehty voutikunnittain, joten olimme tuttujen oululaisten kanssa gourmetista nauttimassa. Oulun voutineuvoston Bailli (= puheenjohtaja) ja puolisonsa, joiden kanssa kapitulissa tuli paljonkin yhdessä oltua ja kuljettua, olivat lähimpänä pöytäseurana. Pehtoori ja Baillin puoliso, jotka olivat jo eilen ryhtyneet miettimään, miten saisivat hekin käädyt ja minkä arvoiset heille kuuluisivat, jatkoivat kehittelyä. Avustava väki voisi saada Vileda tai Wettex -käädyt? Joku käytti sanaa säälikäädyt? Ei, ei sellaista… Mutta lystiä meillä oli.
Illallisen aluksi pohdimme myös, kuinkahan lähes viidensadan hengen illallistarjoilu sujuu; ovatko ruoat lämpimiä? Miten viinienkaadon ja viiden ruokalajin rytmittäminen onnistuu? Hienosti onnistui! Oli merkillisen juhlavan näköistä kun parikymmentä tarjoilijaa yhtäaikaa lähtivät keittiön ovesta jonossa jakamaan juomia ja sitten lautas- ja annostatarjoiluna kaikkia ruokalajeja. Timing toimi loistavasti. Illallinen oli kolmessa tunnissa ohi.
Ja mitä söimme? 60-luku teema jatkui. Jääkellarin lohta sinappikastikkeen kanssa. Luulen, että kastike oli Eero Mäkelän resepti graavikalalle. Kovin tutun oloinen se joka tapauksessa oli. Ko. resepti* on meillä ollut vuosikausia (vuodesta 1999?) käytössä, liki kyllästymiseen asti. Mutta jääkellarin lohi oli hyvää, erilaista kuin Oloksella, jossa siihen ihastuin ikihyväksi, mutta hyvää oli Helsingissäkin. Ja yksi parhaista ruoista koko viikonloppuna oli lampaankääpäkeitto. Harvinaista herkkua, liekö olen koskaan ennen syönyt? Pääruokana oli tournedos. Ei erikoista, mutta se oli kypsä, kuuma ja murea. Peruspihvi ja sen kanssa tarjottu Château Angludet 2005 Margaux oli aatelisviini, jossa oli luonnetta ja hienostunutta voimaa. Koko kapitulin paras viini.
Pala mustaleima-emmentalia ja lopuksi valkosuklaamousse hillakastikkeella ja suklaajäätelöllä takasivat sen että vielä tänäänkin on umpikylläinen olo. Valtavassa ravintolasalissa iloinen puheensorina ja maljojen nostelu kertoivat iloisesta ruoanystävien ja -ammattilaisten juhlavasta mutta välittömästä tapaamisesta.
Illallisen jälkeen oli vuorossa tanssit 60-luvun tyyliin. Hetken mietimmekin, mutta toisaalta…. Kävimme hyvästelemässä tuttuja, kiersimme porukasta toiseen, kutsumassa rotissööri-ihmisiä pohjoiseen. Seuraava kapituli on helmikuun alussa Kuusamossa ja Oulun voutikunnan jäseninä me tietysti markkinoimme tapahtumaa. Toivottavasti mahdollisimman moni Helsingin kapitulissa ollut tuttu paistinkääntäjä tulisi myös Rukalle, jossa teemana on karhu.
Me siis lähdimme juhlasta jo kymmenen jälkeen, mistä toisiamme pehtoorin kanssa aamulla pitkän hyvän – kylläisen!! – yöunen jälkeen kiittelimme. Nälkä ei ollut vielä aamullakaan, mutta hotellin aamiaisella kahvilla kävimme (brunssikin olisi ollut puolelta päivin Finlandia-talossa, mutta ei koskenut meitä) ja sitten kävelylenkille Töölönlahden rantaan ja kohti kasvitieteellistä puutarhaa. Raitis ilma ja liikkuminen oli hyväksi. Ja vihdoin minulla oikea kamera mukana. (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)
Kapitulin tapahtumiin otin vain pikkukameran (iso ei todellakaan mahdu iltalaukkuun!) ajatuksella ”saahan tälläkin kelpo otoksia”. Höpö., höpö, minä ainakaan en osaa ottaa. Siis harmittaa aika lailla että ei ole illoista ja eilisestä lounaasta kunnon kuvia (esim. tuolla ylhäällä!). Ei kapitulivieraista (-ystävistä) eikä niistä monista herkuista, joita maistelimme.
Eilisen lounaan jälkiruoka. Lounaan paras juttu. Kuohkea vadelma-charlotte ja sen kanssa Asti Cancia. Hmmm… Perfetto!
Perjantai-illan buffeen kohokohtia olivat hummeriterriini ja kurkkurelish sekä hyytelöity hanhi.
No niin, tänään iltapäivällä Finnairin kuljettamana laskeuduimme kovin sateisen Oulun lentokentälle. Juniori oli vastassa ja nälkäinen: ”Laitatko poronkäristystä ja pastaa?” Todellakaan minua ei olisi huvittanut ryhtyä kokkaamaan saatikka syömään, mutta mukava kun nuoret ruokaa odottivat ja heille se maistui. Siinäpä se iltapäivä kului. Nyt orientoiduttava hiljalleen kohti arkea. Juhlan jälkeen arki on taas hyväksi. 🙂
________________________________________________________________
*Sinappikastike graavilohelle ja salaateille
2½ dl sinappia
1 dl sokeria
1 dl valkoviinietikkaa
suolaa & valkopippuria
½ l maissi- tai auringonkukkaöljyä
Sekoita muut aineet paitsi öljy. Anna seistä puolisen tuntia, jotta sokeri
sulaa. Vatkaa sauvasekoittimella. Lisää lopuksi öljy nauhana sekaan.