Hamsteri

Pian kuukauden päivät meillä on ollut menossa varmuusvarastojen tyhjennys. Minulla kun on merkillinen tapa kerätä erilaisia ruoka-aineita, ostella kastikkeita, mausteita, uudenlaisia pastoja, oliiviöljyjä, mauste-etikoita, kaikenlaisia suolaisia keksejä ja juustotankoja. Varsinkin reissuista roudaan ruokamatkamuistoja. Ajatuksena, että ne ovat paljon parempia kuin muoviset Vapaudenpatsaat kirjahyllyn reunalla tai turhanaikaiset, tyhjänpäiväiset poronkuvilla koristellut tyynyt tai  muu turistikrääsä, jolle ei kotona ole paikkaa ja jotka kotona näyttävät enemmän kuin typeriltä. Mutta kummastipa noita ruokatarpeitakin on kaappeihin ja hyllyille kertynyt!

Näiden hamstrattujen ruoka-aineiden (etupäässä kuiva-aineiden) määrää on nostanut sekin, että nykyään pehtoori käy meillä arkisin kaupassa, mutta haluan itse aina välillä käydä katsomassa, mitä uutta valikoimiin on tullut ja ostamassa muutakin kuin niitä ”pakollisia”, siis muutakin kuin niitä juttuja, joita muistan lappuun kirjoittaa. Pehtoori kun nyt ei varsinaisesti kaupassa inspiroidu tai uutuuksista innostu. Siispä käyn ostamassa kaikenlaista mukavaa ja erikoista ”varalle”, höysteeksi jne. Näiden seurauksena mm. pakastimessa on maustettuja scampeja ja monenlaisia sorbetteja, jääkaapissa erikoisia vihanneksia ja pororouhetta, neljänlaista soijaa ja tonnikaloja varmaan kaikki merkit mitä Oulussa on myynnissä, jauhokaapissa ohra-riisi-sekoitusta, pitkiä ja pätkiä, luomu- ja ruispastoja, villiriisiä ja muscovite-sokeria. Ja hillot, maustetut hunajat ja erilaiset teet sekä erikoiskahvit ovat osa tätä kaapintäytykettä ja kokeiltavia, joita on nyt kertynyt liiankin kanssa. Niinpä viikonlopun Helsingin reissulta (lue: Stockan herkusta ja Vanhasta kauppahallista) toin vain muutaman pikkiriikkisen purkin ja pussin.

Sitten on vielä kerrottava, että ei ole mitään määrää lautasliinoilla, joita olen ostanut kun olen ”saanut halvalla” tai  ”tällaisia ei löydy mistään muualta” tai ”näitähän tarvitaan aina” tai ”juuri nämä ovat aivan täydelliset kalapäivällisille” jne. On siis juhlavia, punaruutuisia, pihakalusteisiin sopivia, viininmaisteluihin, italialaisiin illallisiin, vihreitä, raidallisia, Afrikasta ostettuja, rapuaiheisia, liinoihin sävytettyjä ja Tampeeen Keittiöelämästä roudattuja. Siis niitä on. Ja sitten on niihin sopivia kynttilöitä, ohuita, paksuja, kukkakynttilöitä, tuikkuja, tonttuja,  tuoksuvia ja tuoksuttomia. Ostettu Helsingistä, Napapiiriltä ja Roomasta. Pentikiltä ja Tiimarista. Epäilemättä monesta eri paikasta.

Kesän vieraskestikauden päätyttyä tein päätöksen, että uusia erikoispurkkeja, lautasliinoja ja kynttilöitä ei ole lupa ostaa ennen kuin olen kuluttanut vanhat loppuun. Sillä seurauksella, että meillä on viime aikoina syöty mitä merkillisimpiä ruoka-aineyhdistelmiä. Aina olen harrastanut sellaisia kaapintyhjennysruokia (mitään kun ei raskisi heittää pois niin mieluusti sullon patoihin kaikenlaista; aurinkokuivattuja tomaatteja tai anjoviksia, sämpylöihin vaikka viiden jauholaadun sekoitukset ja lisäksi vielä aamuisen puuron jämät, ehkä vähän pähkinöitä tai vaikka tummasuklaalevyn loput). Meillä on perhe jo aika päiviä sitten lopettanut kyselyn tyyliin ”mitä tässä jälkkärissä on kun maistuu niin erikoiselle ja hyvälle?” –  Todennäköisesti siinä on rahkaa, ehkä sitä Tertin kartanosta ostettua ruususokeria vai sittenkin vanilja-aromia jota oli Stockalla joulumyynnissä, … marjoja tai sitten ei, hedelmiä, ehkä. Mitä hedelmiä? Heaven knows.

Tänäänkin yksi tällainen koottu ruoka. Ostin viime viikolla pieniä mini-kesäkurpitsoja (sellaisia sormen kokoisia) ja kiehautin ne suolalla maustetusssa vedessä. Valutin ja kääräisin ympärille viipaleen pancettaa (viimeinen myyntipäivä kun siinä paketissa näytti umpeutuneen jokunen aika sitten). Pancetta on tähän parempi kuin pekoni, on miedomman makuista, eikä niin rasvaista. Ja sitten vuoka hetkeksi (n. 5 min. ?) kuumaan uuniin. Maistuivat bataattisoseen (jonka sekaan olin sekoittanut vuohenjuuston jämät, vinkki saatu Karilta, kiitos vain) ja ruokaisan salaatin kanssa. (kuva suurenee klikkaamalla)

Ruoasta puheenollen – jos kiinnostaa – klikkaile Rotisseur-sivulle, jossa on kuvat viikonloppuna nuori kokki -kilpailuun osallistuneista  ja kaikkien ruoka-annoksista. Kovin ovat samannäköisiä maailman eri laitojen kokkien tekemät annokset. Trendejä voit näistä kuvista katsella KLIKKAA

Ja sitten vielä tuohon tapaani ostaa  ”varalle”: sama koskee huulipunia ja parfyymejä (miten tuo sana taipuu!! ???). Lentokenttien tax freet saavat minut aina sekoamaan tuoksujen kanssa. Minulla on ainakin puoli tusinaa aloitettuja (useimmat Giorgio Armanin) parfyymeja ja ainakin kymmenen huulipunaa. Niitä on käsilaukussa, repussa, salkussa, töissä ja kotona kirjoituspöydällä, mökillä, meikkipussissa. Näitäkin koskee sama ostokielto: ei uusia ennen kuin entiset on finito! Ei siis tarvitse ihmetellä jos tuoksun jollekin sekamelskalle ja hymy on merkillisen värinen. 🙂