Joka päivä, poikani tullessa töistä suoraan ruokapöytään (pääsee viideltä ja koska minä yleensä lähden duunista neljän huudeilla (uusi sana jota käytetään tosi runsaasti) ehdin juuri sopivasti laittaa sapuskan) hän puhuu loputtomasti. Koko ajan. Kertoo työpäivästään, asiakkaistaan, tekemisistään. Puhua pälpättää koko ajan. Sitä on oikeastaan aika hauska kuunnella. Johtava rengasmyyjä TS on paljon runsassanaisempi kuin lukioelämään uuvahtanut Tomppa. Siinä me sitten Pehtoorin kanssa syödään hissuksiin ja kuunnellaan kun poika pärpättää ja vaahtoaa. Isäänsä tullut?
Matkani kohti omanvärisiä, värjäämättömiä hiuksia aiheuttaa välillä jaksoja, jolloin säikähdän peilin ohi kulkiessani. Siitäpä tulikin mieleeni, että googlasin tänään tiedon, joka helpotuksekseni kertoo kevytvärin haalenevan jo parissa viikossa.
Töihin pyöräillessä oli todella kylmä. Ja puolivälissä matkaa hoksasin, että en ollut ottanut vaihtokenkiä mukaan, enkä todellakaan voisi olla patikointipopot jalassa suorien housujen kanssa. Ei muuta kuin takaisin. Siinä edestaas polkiessa lämpeni kummasti.
Kaikkien muiden outojen tapojeni ja harrastusteni lisäksi harrastan kääpien keräystä. Siis vain kuvaamalla kerään niitä (klikkaa kuvat isommiksi: luonto voi tehdä niin kauniita juttuja!). Ja huomenna illalla lähden keräämään uusia … sitä ennen on käytävä töissä ja ajeltava 480 km pohjoiseen. 🙂
Joo, onhan se T.S tullut isäänsä 😉 senhän me kaikki tiedämme :)))
Nautinnollista Lapin reissua…. toivottavasti ruskan värit pääsevät kauniisti tanssimaan Lapin syksyisissä metsissä reissunne aikana. Kuulinki viikonloppuna mökillä, että saatte takapenkillekin matkaseuraa 🙂
No joo, myönnetään, että tytär ja mies ovat meidän perheessä ne hieman hillitymmät ja hiljaisemmat, me pojan kanssa ehkä sitten pikkuriikkisen tempperamenttisempia ja touhottavampia.
Kiitos reissutoivotuksista; ei siellä enää kuulemma juuri väriloistoa ole. Mutta ei haittaa. Kunhan ei sataisi, että päästäisiin tunturiin.
Matkaseuraa onneksi on. 🙂
Kääpien keruu onkin hyvä harrastus. Toiseksi ylimmässä kuvassa kääpä on kuin purkkapallo.
Itse keräilen pahkoja 🙂
Kääpiä! Taulakääpä? Pökkelökääpä (nuori)? Pörrökääpä? Arinakääpä?
En tunne kääpiä vaikka pitäisi. Nyt tunnen kuitenkin kaksi (2) kääpäharrastajaa, polyporofiilia.
Kaikki muistamme Aleksis Kiven Taula-Matin ja esi-isiemme (historiallisen) tulenteon: tulukset ja taulaa!
Käävät täydentävät oivallisesti historialliskirjallista ammatti/harrasteprofiiliasi, parahin TT.
Kun siellä jänkhien maassa samoilet, niin tarkkailepa luonnontilaisissa metsissä vanhoja raitoja: voit löytää RAIDANTUOKSUKÄÄVÄN.
Kääpä tuoksuu sekä tuoreena että kuivattuna anikselle. Linné kuvaili sen ensimmäisenä Lapinmatka-kirjassaan ja kertoi, että Lapin nuorukaiset ripustivat raidantuoksukäävän vyölleen kosiomatkalle lähtiesään. Todellista luomuparfymointia! Pohjois-Suomessa sitä on pidetty myös
liinavaatekaapissa hyvää tuoksua antamassa.
Lycka till!
Ruska, purkkapallo on pökkelökääpä. Eikös olekin viehättävä?
Koivu, tunnethan sinä kääpiä. Varmastikin enemmän kuin minä. Tuo viimeisessä kuvassa oleva on varmstikin arinakääpä, mutta mikä arina? ei ainakaan haavanarina… Täällä mökin lähimetsissä on noita aika paljon.
Ovatko kääpäharrastajat polyporofiileja? Oikeasti? Vähänkö minulla on hieno harrastus. Hih!
Kiitokset raidantuoksukääpä-vinkistä. Tuo kääpä mainitaan pienessä Metsähallituksen luontokeskuksesta ostamassani ”Kääpien tunnistuskortit” -nipussakin mutta en ole tajunnut ko. kääpää edes etsiä. Ensin vähän työjuttuja ja sitten reppu selkään ja raidantuöksukäävän kuva silmissä tunturiin. 🙂 Raportoin illalla, kuvien kera :), mitä löysimme.
Käävät – Polyporaceae; -> polyporofiili.
Arinakääpä (Phellinus ignarius) ei kasva haavalla; muilla lehtipuulajeilla (kuvasi koivu) kyllä.
Menestystä kääpäjahtiin!
Koivu, kiitos. Taas olen oppinut jotain. Käävistä huomenissa enemmän … Löysimme jotain, emme raidantuoksukääpää kuitenkaan…